Lempeä itsekuri
Olen pohtinut tässä paljon sitä, kuinka elämäni on muuttunut viimeisien kahden vuoden aikana. Vaikka paljon on muuttunut ympärilläni (kaupunki, ystävät koti, työ), on suurin muutos kuitenkin tapahtunut sisälläni. Mikään näistä ulkoisista ei olisi nimittäin onnistunut ilman sitä. Se on vaatinut aikaa ja työtä. Vaikeiden asioiden kaivelua, uusien haasteiden kohtaamista, itsensä hyväksymistä, luopumista ja asenteiden muutosta. Tiedätkö sen fiiliksen, kun voi vahvasti tuntea etsivänsä jotakin? Kun on syvällä sisimmässään fiilis, että jotain on löydettävä ollakseen enemmän aloillaan. Sen löytäminen on kuitenkin täysin mahdotonta ilman läsnäoloa ja pysähtymistä. Uuden elämän rakentaminen vaati minulta juuri tätä, sillä en olisi muuten tiennyt, mitä olin oikeasti rakentamassa – millaisen elämän halusin itselleni ja läheisilleni? Nyt täytyy sanoa, että olen tullut pitkälle kahdessa vuodessa. Näiden asioiden näkeminen on meille jokaiselle todella haastavaa. Siksi niitä on välttämätöntä tarkastella, jotta voi taas mennä eteenpäin. Haluamme usein inspiraatiota ja ohjeita ulkopuolelta, mutta mitä oppeja löydät omasta elämästäsi jo nyt?
Tasapaino taitaa olla se kaikkein halutuin olotila tällä hetkellä. Kun sen kokee löytäneensä, sen arvon oivaltaa vasta oikeasti. Olen kuitenkin omassa elämässäni huomannut, kuinka tuota fantastista tasapainoa on turha odottaa löytävänsä koskaan täydellisesti. Elämä on kuin vaaka, jonka keskellä elää tasapaino. Vaakakupit taistelevat keskenään jatkuvasti elämän mylläkässä, jonka vuoksi siitä täysin tasapainoisesta hetkestä kannattaakin nauttia täysillä, mutta siihen olotilaan, tai puitteisiin ei pitäisi takertua. Se ei tule koskaan olemaan jatkuva olotila, jonka olisi läsnä 100 % ajasta. Onkin sen sijasta pyrittävä tasapainottamaan näitä vaakakuppeja ja niiden eroja. Siinä piilee ainakin oma hyvinvoinnin tasapainoni ja siitä löytyy omat prosenttini.
Nykyajan kulttuurimme on hyvin kulutusluontoinen (joka on mielestäni onneksi kokemassa muutoksia). Ongelmana ei meillä länsimaisessa kulttuurissa ole ruoan hankkiminen ja hengissä pysyminen, vaan pikemminkin isoin ongelma on yltäkylläisyyden tuoma tyytymättömyys, riittämättömyyden tunteet ja jatkuva muutoshalu. Tämän vuoksi ongelmana onkin yhä useammin oman itsensä ja riippumattoman elämänilon kadottaminen. Ulkoisesti voi elämästä löytyä paljonkin, mutta miten menee ihan oikeasti? Mitä sinulle kuuluu?
Koska olet viimeksi ollut tekemättä MITÄÄN ja kuunnellut itseäsi? Jos kauppajonossa ei pystytä jonottamaan ilman puhelimen pläräämistä, kertoo se paljon kyvystämme olla. Kuinka paljon pitäisi riisua, jotta löytäisimme sen tasapainon äärelle, johon meidät on oikeasti luotu? Ei meidän kuulu tehdä koko ajan jotakin ja olla mahdollisimman tuotteliaita. Kukaan ei tule määrittämään omia rajojasi puolestasi.
Mistä se kaikkein pysyvin tasapaino sitten kumpuaa? Suurin ja voimakkain on henkinen hyvinvointi, joka on meidän omalla vastuullamme. Jos itsestään uskaltaa pitää huolta sisältä, tapahtuu ulkoinen muutos usein käsikädessä tämän kanssa. Olen luopunut suorittavasta treenaamisesta, joka palkitsi vain treenimäärien ja tuloksien kautta. Olen lopettanut kyttäämästä ruokavaliotani ja päättänyt arvostaa kehoani koko ajan lempeämmin. Itsekuri ei tarkoita suorittavaa ja vaativaa lähestymistä, vaan sitä voi lähestyä myös itsensä rakastamisen kautta. “Koska rakastan itseäni näin paljon, teen asioita, jotka tekevät minulle hyvää”. Kun asiat ovat sisäisesti hyvässä järjestyksessä, on valmis luopumaan ulkoisesta järjestyksestä ja vaatimuslistoista. Onko itsekurisi ääni vaativa, vai rohkaiseva?
Kun vaativuuden ja suorittamisen tilalle on tullut sopiva lempeys ja oman potentiaalin hyödyntäminen sisältä käsin, on muutoksia alkanut tapahtumaan kaikilla elämän osa-alueilla. Kun uskaltaa irrottaa liiallisesta kontrollista, voi vasta löytää oman luontaisen tasapainon. Meillä on niin järkyttävä tarve suorittaa ja kontrolloida, että se kaikkein halutuin jää täysin huomiotta. Kiinnitämme elämässä huomiota asioihin, joilla ei todellisuudessa saavuteta tasapainoa, tai pysyvää tyytyväisyyttä. Vaikka omistaisi miljoonan tontin, himoitsemansa treenatun kesäkropan, täydellisesti noudatetun ruokavalion, unelmien parisuhteen, tai palkitsevan ja innostavan työn, ei millään näistä ole niiden ansaitsemaa painoarvoa, ilman sisältä kumpuavaa merkitystä. On myös tärkeää miettiä; mikä minulle on riittävästi? Jos tätä ei määritä, tulee juoksemaan oravanpyörässä aina.
Vaikka muutto Turkuun on ollut takkuinen, vaatinut paljon ja horjuttanut tasapainoani, olen vahvistunut älyttömästi sisältä. Uudelleenrakentamisen kautta on tapahtunut enemmän, kuin pelkästään eteenpäin menemällä. Tämä kokemus on kasvattanut suunnattomasti, vaikka sydän toisinaan vereslihalla onkin. Kaipaan paljon Helsinkiä ja siellä asuvia ihmisiä. Mikään, tai kukaan ei voi korvata toista. Olen kuitenkin kiitollinen muutostani kaikesta huolimatta, sillä mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi?Upeista ihmissuhteista ja näistä oivalluksista, jotka ovat vahvistaneet sitä kuka olen oikeasti. Ei sitä, kuka olen ulkoisesti. Olen päässyt riisumaan kaiken turhan. Täällä solmitut ihmissuhteeni tulevat kestämään läpi elämän. En kaipaa asioita, joista olen luopunut, koska ne eivät ole minua enää tänä päivänä.
Vaikka ulkoiset puitteet eivät aina olisikaan sellaiset, joissa itse täydellisesti viihtyy, voi hyvinvointiaan tukea tasapainottavilla elementeillä. Minulle sellaisia ovat koti, ystävät, luonto, treeni ja oma aika. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, joten muutoksien vallitessa on löydettävä siihen tilanteeseen sopivat työkalut, joihin me voimme itse vaikuttaa. Omasta hyvinvoinnin kuplasta kannattaa huolehtia<3
Lempeä itsekuri saa meidät ponnistelemaan oikeiden asioiden eteen juuri sopivasti, kaatamatta venettä. Sen avulla saavutamme asioita, joihin meillä on yhteys ja merkitys. Se riisuu meidät turhista tavoitteista ja pyrkimyksistä. Se tekee osan työstä ilman, että se vaatisi meiltä mitään. Se vahvistaa onnellisuutta ja merkityksellisyyttä vaatimatta liikaa. Se tarjoaa voimavaroja, jotka kantavat esteiden yli.
Nyt, ihanaa perjantaita!
Ps. pahoittelut blogin hiljaisuudesta – täällä rakennetaan jotain niin upeaa, että tämä hiljaisuus on sen arvoista<3
Love, Eevi
Kuvat – Puurovisuals
Olipa ihana kirjoitus <3 antoi todella a ajattelemisen aihetta tähän viikonloppuun itsellekin <3 ja hei pakko sanoa, että rakastan sun blogia ja tapaa kirjoittaa. Luen sun tekstit aina mutta harvoin kommentoin. Nyt oli pakko koska tämä teksti kosketti erityisesti. Ihanaa viikonloppua ja hyvää oloa sulle!
Loistava kirjoitus ja olet niin asian ytimessä tässä. Onnellisuus ei ole sitä että kaikki on täydellistä, ja myös keskeneräisyyden hyväksyminen kaikilla elämän osa-alueilla on tärkeää. Positiivista ja ihanaa luettavaa! ?