ONKO HYVINVOINNISTASI TULLUT SUORITTAMISTA?
“Syön terveellisesti ja tarkasti. Noudatan treenikalenteria ja teen viisaita valintoja hyvinvointiani ajatellen. Nukun 9 tuntia yössä, käyn hierojalla ja pidän yhden lepopäivän viikossa. Antaisin itselleni arvosanaksi yhdeksän – ainahan voisin venytellä enemmän, pidentää aamulenkin kestoa tuntiin ja syödä vähän vähemmän herkkuja”.
Onko tämä mielestäsi hyvinvointia? Onko tämä itsestään välittämistä ja rakastamista? Hyvinvointi on arvostamista ja itsensä kunnioittamista, mutta se ole kuitenkaan mikään pistetaulukko, jonka määrittäisi yksikään näistä edellämainituista teoista tai valinnoista. Hyvinvointi on sisälläsi ja se näkyy naamastasi halusit tai et.
Hyvinvoinnin määrittelee se miltä sinusta tuntuu sisälläsi. Ulkoisesti voit tehdä asiat mielestäsi täysin oman “oppikirjasi” mukaan, mutta entäpä jos siinä samalla hiljennätkin vain hyvinvoinnin lähteesi? Sisäinen hyvinvointi on eri asia kuin mikään ulkoinen toiminta. Pahimmassa tapauksessa ulkoinen hyvinvointi voi olla vain hauras rakennelma, joka kaatuu ensimmäisen puuskan tullen. Kumpaa sinä rakennat – linnaketta vai tulitikkutaloa?
Siksi kaikkea ei pidä tehdä aina kuten pitäisi, sillä sisäisen hyvinvoinnin ääni on se, jonka tulisi ohjata meitä valinnoissamme. Ulkoiset paineet ja kulissien rakentaminen eivät tee lopulta kenestäkään yhtään onnellisempaa tai hyvinvoivempaa – vaikka ulkoinen toiminta varsin hyvältä näyttäisikin. Se tekee meidät paitsi onnettomaksi, estää se myös elämästä täysillä, aidosti omasta olostaan nauttien.
Kaikki valintamme eivät ole aina terveellisiä tai terveyttä edistäviä ainakaan suoranaisesti – ei kuitenkaan pitäisi unohtaa sisäistä sinua, joka saattaa juuri tarvita tuota lauantaista irtiottoa tyttöjen kanssa tai kakkupalaa iltapäiväkahvin kera. Ruokit sisäistä hyvinvointiasi ja nautit olostasi. Se on kuuluisaa tasapainoa, josta onni kumpuaakin.
Sopivasti ulkoista hyvinvointia, mutta ei sisäisen hyvinvoinnin kustannuksella. Kuuntelethan siis molempia osapuolia tasapuolisesti. Joskus loikoileminen sohvalla on sisäiselle hyvinvoinnillesi parasta ja ulkoinen hyvinvointi kiittää tästä sinua myöhemmin tekemällä kyykyharjoituksissa kanssasi ennätyksiä! Kun mieli voi hyvin, heijastuu se valintoihimme ja toimintaamme usein hyvinvointia edistävänä.
Kukaan ei voi määritellä mikä on oikea määrä tai tapa treenata, syödä, nukkua tai herkutella. Joku treenaa säännöllisesti ilman sisäisen hyvinvoinnin piiskaamista, kun taas toiselta se onnistuu vain muutaman kerran viikossa tasapainon säilyttämiseksi. Joku syö kerran viikossa herkkuja, kun toinen kokee paremmaksi herkutella kun siltä tuntuu. Hyvinvoinnille ei ole olemassa kaavaa tai absoluuttista totuutta.
Aito kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole suorittamista ja rajoja, vaan siinä täysillä elämistä ja nauttimista tasapainoisesti.
Koru – Glitter / Housut – BikBok / Neule – Garcia Jeans / Kengät – Björn Borg
Hiukset ja meikki – Gyyli / Minna Puustinen
Ihanaa talvista iltaa kaikille <3
Word!! Mun mielestä moni unohtaa tässä nykymaailman “hyvinvointikuplassa” sen, mitä tarkoittaa oikeasti hyvinvointi. Joillain se rakentuu salitreeneistä, dieeteistä ja ruuan punnitsemisesta, mutta pitäisi muistaa ettei se oo ainoa oikea tie. Kiitos että otit tän aiheen esille:)
Tuli juuri mietittyä tätä “suorittamista” kun melkein kilahdin aamulla kun unohdin ottaa töihin mukaan raejuuston. Eikä ollut mahdollista hakeakaan mistään tilalle. Jouduin syömään nyt aamiaispuuroni ilman raejuustoa, siis aamiaiselta puuttui nyt kokonaan protsku ja jouduin vetää vaan hiilaria ja rasvaa. Todellinen 1st world problem ja melkeen meni päivä pilalle. Ja sitten taas – yks aamiainen. Yks ateria tältä päivältä. Yks ateria koko viikolta. Haloo! Ehkä mä en tähän kuitenkaan kuole. Ehkä mun kehityskään ei tän takia nyt pysähdy ( pikemminkin ehkä pitkän flunssakauden takia – mikä siis lisäsi tuskaa ja osaltaan kiristää nyt pinnaa ). Että cut yourself some slack, woman! Ehkei kannata tehdä tästä liian isoa harmitusta eikä pilata päiväänsä yhden raejuuston takia 😉 Ehkä tässä nyt on hyvä mennä vähän itseensä ja muistaa ettei tää ole suorittamista. Ettei mene liian fanaattiseksi, erityisesti kun täysin harrastuspohjalta tässä mennään muutenkin.
Kiitti siis tästäkin kirjoituksesta – osu hyvään saumaan 🙂
Juuri tuollaisten ajatuksien kanssa olen havahtunut, kun olen jättänyt asioita väliin koska on salipäivä. Mähän nimenomaan käyn salilla, jotta olisi parempi olo elämiseen eikä niin että jätän elämättä jotta voin jatkuvasti kehittää itseäni. Treenaan kuitenkin vain itseäni varten ilman sen suurempia tavoitteita. Sitä helposti unohtaa, että mikä olikaan tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Ei ole järkeä panostaa hyvinvointiinsa 100%, jos siitä ei pääse nauttimaan ikinä. Sama syömisten kanssa, tälläisen tavallisen pulliaisen elämän ei pitäisi kaatua siihen jätskipurnukkaan, jos sellaisella haluaa joskus itseään ilahduttaa. 80% hyvin syömistä ja loput 20% vähän sinnepäin. Yritän pitää sen mielessä.
ps. ihanat uudet hiukset sulla! Muistui ihan mieleen kun itselläni oli ihan samalla lailla leikattu otsatukka vuosia sitten. Kuinka ikävä tulikaan sitä hiustyyliä 😀
Hyvä kirjoitus! Itsellä on ainakin tullut sellainen tunne, että joillekin hyvinvointi on pikemminkin pahoinvointia tuottavaa suorittamista. Jos sitä joutuu jatkuvasti ajattelemaan ja se pistää luopumaan kivoista asioista, on tasapaino ehkä hukassa….
ensin kehut ihanasta raikkaasta uudesta hiustyylistä. Tämä postaus toi hymyn huulille ja oikeassa olet.
“Kukaan ei voi määritellä mikä on oikea määrä tai tapa treenata, syödä, nukkua tai herkutella.” tämä on vaan aika vaikeaa nykysuoritus-ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassamme. fitnessblogit suorastaan huutavat treenaamaan timmi kroppa ja elää kurinalaisesti. helposti jää unohtumaan; Mikä on oikeasti elämässä tärkeää? Millaista elämää haluan elää? Jos oikeasti priorisoi perheen tärkeäksi antaa heille myös aikaa, kyllä jättää salille menemisen väliin vaikka vahtiakseen sisarustensa lapsia tai mennä kummilasten kanssa leffaan. Olen vähän tuossa tilanteessa että ulkoisesti olen suht tyytyväinen, sali muokannut kroppaan, mutta kärsin yksinäisyydestä ja huonosta itsetunnosta. Sitä ei mikään sikspäkki voi korvata. Mielummin ottaisin sen itsetunnon ja rakkauden itseäni kohtaan, arvostuksen kun täydellisen kropan.