BAD DAY?

Pääsin viimein kotiin pitkän päivän jälkeen. Olin raahannut mukanani kamerakalustoa, treenikassia ja läppäriä lumisateessa koko päivän. Laukku painoi varmasti oman painoni verran ja luulin selviytyneeni tästä päivästä kotioven avattuani. Kytkin läppärin lataukseen ja rojahdin sängylle. Miksi tämän merkkivalo ei näytä sitä tuttua oranssia valoa? Toinenkaan johto ei toiminut ja ravasin vielä varmuuden vuoksi muutaman pistokkeen kautta kieltäytyen uskomasta tämän oikeasti tapahtuneeksi – läppärini ei käynnisty.

Nyt tuntuu heti pahalta. Kolahtikohan se tänään johonkin? Enkö kohdellut sitä yhtenä tärkeimmistä asioista mitä omistan? Siinä on koko elämäni, siinä on työni. Kaikki tekstit mitä en ole ehtinyt julkaisemaan ja kaikki kuvat, jotka eivät ehtineet nähdä vielä päivänvaloa. Olen pulassa ilman sitä. Minussa elää kuitenkin vielä toivo. En suostu luopumaan siitä vielä. Kiikutan yhden tärkeimmistä työkaluistani heti huomenna kuvausten jälkeen tietokonelääkärille, jonka toivon osaavan kertoa mikä sitä vaivaa. Lupaan kohdella sitä paremmin, jos vain saan sen takaisin henkiin. Varmuuskopiotkin ovat tottakai muutaman viikon liian vanhat ja olen ikävästi kiintynyt juuri tähän yksilöön. Täällä on hiljaista siihen saakka kunnes saan työparini takaisin, uutena tai vanhana <3

Huono päivä tarkoittaa onneksi sitä että huominen on parempi! Olen vakaasti sitä mieltä että jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa päivä startata terveellisellä ja ravitsevalla aamiaisella hyvän seuran kera – tällä reseptillä ei voi päivä mennä pieleen ikinä. Ps. onneksi tuo munakas löytyy Citypien-kahvilasta myös huonoinakin aamuina…I’m in love

Toivottavasti palaan pian -E