Vanhasta kyläkoulusta mökiksi
Tämä on yksi lempipaikoistani koko maailmassa. Se on paikka, jossa kaikki on kuten pitää. Välillä siellä on paljon ihmisiä, mutta välillä olen ollut siellä yksin, tai kaksin. Tunnelma on aina erilainen, mutta jokaista kertaa yhdistää yksi ja sama tunnetila. Rauhallisuus. Mökkimme pohjoisessa on turvapaikka, joka on ollut meillä jo vuodesta 1997. Muistan kun kävimme siellä ensimmäisen kerran. Tosin tuolloin tunnelma oli kaukana mökin rauhoittavasta tunnelmasta ja turvapaikasta.
Oli aavemaista ja tuntui että aika olisi pysähtynyt. Tuntui kuin olisin hypännyt ajassa taaksepäin. Tämä nykyinen mökkimme oli vielä tuolloin koskematon vanha kyläkoulu. Seinillä vanhoja opetustauluja; Aortan toiminta, kalalajit, Suomen maatalous. Oikeastaan nämä olivat myös teoksia, jotka myös lopulta säilytettiin. Puolapuut, vanha keittiö, opetusluokka…näistä on jäljellä puolapuut. Ulkohuussit olivat edelleen paikoillaan. Muistan nähneeni vanhoja valokuviakin opettajista ja koululaisista. Jotenkin tämä kaikki sai karvani nousemaan ja iho meni aivan kananlihalle. En jostain syystä ole saanut tätä ajatusta vieläkään pois mielestäni; Mikä on tämän koulun tarina?
Tämän talon tarinaa voimme vain arvailla, mutta meille se kuitenkin päätyi koulutoiminnan loputtua. Siihen aikaan kyläkouluja saattoi ostaa aika edullisesti. Isäni ja hänen ystävänsä ostivat koulun opetustilat ja jakoivat ne puoliksi. Siitä alkoi tämän talon uusi tarina. Ensimmäinen meidän tarina ei alkanut valmiiksi rakennetuissa tiloissa, vaan ostoa juhlittiin perheen kanssa vanhoissa opetustiloissa. Kaasugrilli oli raahattu sisälle ja makkarat paistettiin sisällä. Radiosta raikui humppa ja isäni mukaan vietimme silloin ensimmäiset viralliset mökkitanssit!
Isäni ajoi Kotkasta Kuusamoon aina kun pystyi. Hän rakensi koulusta mökkiä ja me odotimme malttamattomina koska se oikein valmistuisi. Olemme koko lapsuutemme (ennen tämän mökin valmistumista) kiertäneet Suomen hiihtokeskuksia asuntovaunulla, joten ajatus mökistä tuntui aika luksukselta. Viisihenkinen perhe kun sulloutuu -25 asteen pakkasessa asuntovaunuun kaikkine tavaroineen, ei siinä ylimääräistä tilaa muuten jää. Muistan vaunuilusta hernekeiton, norsulakanat ja popparit. Niin ja sen maailman pienimmän putkitelevision. Silloin oli myös aina kylmä ja rinteessä sai hytistä vähintään muutaman tunnin, sillä sen jälkeen oli aina ansainnut kaakaon. Sen voimalla muuten viitsi. Ihan ensimmäiset sukseni olivat varmaan metrin pituiset pinkit Atomicit. Violetit monot olivat samankokoiset. Sauvoja ei tietenkään tarvittu, koska syöksylasku<3 Myöhemmin löysin lautailun ihanuuden ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Lopulta vuonna 2000 isäni laittoi viimeisen riman ja talvimökkimme oli valmis. Apua saatiin naapurista, sillä vielä tuolloin opettajien vanhassa asunnossa asui paikallinen mies Jukka. Nykyinen pihamme auraaja taas rakensi aikoinaan keittiön kaapistot ja vaatekaapit. Mökkimme kultakivi on tottakai takka, joka on valmistettu kaivokselta ostetuista liuskekivistä. Muistan, kun tuota rakennettiin. Tämäkin oli joku isäni lukuisista ystävistä, jostakin päin Suomea. Urakka tuntui kestävän ikuisuuden, sillä jokainen kivi piti asetella tarkasti. Muistan myös hoputtaneeni kyseistä miestä, koska teki mieli makkaraa. Nyt meillä on kaikkein hienoin takka. Rakastan levittää lampaantaljat sen eteen ja katsella tulta ilman kiirettä. Lasi punaviiniä kruunaa nuo hetket.
Nyt meidän perheellä on oma piilopaikka. Käymme siellä vain talvisin. Vietämme aikaa mökillä, mutta Rukalle menemme aina laskettelemaan, hiihtämään, avantoon ja treenaamaan. En ole se tyyppi joka viitsisi pelkästään maata ja syödä (mitä mökillä helposti tekee), vaan haluan myös liikkua fiiliksen mukaan. Ulkoilu on parasta! Mökkeily tarkoittaa meille rentoutumista, mutta myös mukavia yhteisiä aktiviteetteja.
Nyt me olemme Turun lentokentällä Teemun kanssa ja lennämme kohti Kuusamoa. Olemme yleensä ajaneet tuon 10 h ajomatkan, mutta lyhyempi reissu on kivempi lentää. Vuokrasimme auton lentokentältä ja olemme mökillä hyvissä ajoin, eikä matkustamiseen tarvitse käyttää koko päivää. Miniloma tulossa, ihan parasta! <3
Ps. pakkaamiseen meni 5 minuuttia (luksusta!) -E
