Kuinka elämäntapamuutos tehdään?
Mitä hyvinvointi on minulle? Ei ainakaan sitä, mitä olisin vastannut parikymppisenä. Eikä edes sitä, mitä olisin vastannut viisi vuotta sitten. Hyvinvointi on minulle tänä päivänä paljon enemmän sisäisen maailman tasapainoa ja sitä, että kehossa on kaikki hyvin. Peilistä ei näy virheitä, vaan koen hyväksyväni itseni sellaisena kuin olen. Ei ole tarvetta treenata siksi, että keho vaatisi ulkoisia muutoksia. On tarve voida hyvin niin, että voi elää täysillä ilman, että kaikessa pitäisi miettiä ulkoisia seikkoja. Sitä lihooko. Sitä, että energiat tulisi säästää mieluummin jalkatreeniin, kuin kavereiden kanssa hengailuun. Sitä, kuinka päivän rytmittäisi oikein ruokien osalta. Sitä, kuinka saisi maksimoitua treenin tulokset ja lihaksen kehittymisen. Kaikki nuo joskus tärkeät asiat tuntuvat nyt täysin absurdeilta. En kuitenkaan haluaisi vaihtaa yhtäkään kokemusta. Ne ovat muovanneet ajatusmaailmani ja sen, mitä ajattelen asioista tänä päivänä.
Vaikka meillä kotona syötiinkin lapsena paljon kotiruokaa, ja herkkuja saatiin vain juhlapäivinä, vietin 17-21 vuotiaana vuosia, jotka noudattivat pitkälti pikaruokalan ruokalistaa. Olen aina rakastanut urheilua, mutta muutettuani Helsinkiin 17-vuotiaana, minulla kesti muutama vuosi löytää taas se treenin ilo. Taisin olla 23, kun aloin taas treenaamaan säännöllisesti. Omat treenit ovat säännöllistyneet ja iskostuneet selkärankaani oikeastaan vasta 24 ikävuoden jälkeen. Siitä alkoi tavoitteellinen treenaaminen, jonka lopetin muutama vuosi sitten. Koen kuitenkin tänä päivänä rakastavani treenaamista vielä aikaisempaakin enemmän! Suhde liikkumiseen on vapaampi ja rennompi. Myös ihmissuhteet voivat paremmin, sillä omalla kohdallani vietin kaiken vapaa-aikani salilla, enkä ystävien seurassa. Vaikka aikaa olisikin ollut, ei energiaa yksinkertaisesti välttämättä riittänyt sosialisointiin.
Kilpaurheiluaikoina sitä käytti kaikki voimavaransa päivän treeneihin, sekä töihin. Loppuaika meni palautumiseen, tai muihin arjen pakollisiin askareisiin. On ihanaa, että sain elää tuon vaiheen, sillä sen jälkeen sitä osasi arvostaa ihan tavallisia asioita. Ystäviä, leffailtoja, brunsseja, extempore viinejä, sekä lounaita, jotka saattoivat venyä pitkälle iltapäivään. Nuo ajat opettivat ja vahvistivat minua ihmisenä paljon. Sitoutuminen ja pitkäjänteisyys korostuivat omassa tekemisessä urheilijana. Niihin uskon edelleen työelämässä. Myös usko omaan tekemiseen on vahvempi urheilun tuomien kokemuksien kautta!
Parikymppisenä ruokavaliooni kuului viikonloppuisin muutama lonkero clubilla, kebabrullat, ranskalaiset, valmisruoat, ruisleipä, nakit, jogurtit, vanukkaat ja sokeroidut mehut. Terveellisin ruokavaliostani löytyvä asia mahtoi olla hedelmät ja satunnaiset marjat! Muistan kun oma elämäntyylini alkoi muuttua vähitellen. Ensin aloitin salilla käynnin, jonka jälkeen aloin vähitellen kiinnittämään huomiota valintoihini. Aloin syömään puuroa aamuisin, käymään lenkillä aina välillä ja vanukkaat vaihtuivat maitorahkaan. Muutokset olivat lopulta aika pieniä askeleita kohti suurta kokonaisuutta ja itse muutosta. Kaikki valinnat jotka olen näiden vuosien aikana tehnyt, ovat olleet lähtöisin kahdesta asiasta; olen halunnut näyttää hyvältä myös kahdenkympin jälkeen, sekä olen tiedostanut terveyteni vaativan muutoksia elämäntapoihin. Toisaalta ulkoapäin tullut kannustus oli korvaamatonta. Sitouduin, koska salilla odotti kaveri. Sama kikka toimii edelleen.
Ensimmäiset herätykseni tapahtuivat silloin, kun menin pitkästä aikaa urheilemaan. En jaksanut mitään ja se tuntui todella kurjalta! Olin ollut himoliikkuja ja harrastanut yleisurheilua ihan kunnolla, mutta nyt en kyennyt mihinkään. Toinen herääminen tapahtui, kun huomasin geenieni viimein pettäneen minut ja keho alkoi kerätä rasvaa paikkoihin, joissa sitä ei ollut aikaisemmin. Siihen astinen pyykkilautavatsa vaatikin jo vähän töitä ja vatsamakkarat muutakin kyytiä kuin tanssilattialla pyörimistä. Sitten tapahtui ehkä se suurin. Terveys alkoi heikentyä ja sairastelin paljon. Maitorahkat saivat väistyä ja aloin noudattamaan maidotonta ruokavaliota, joka toimi todella hyvin. Tulehdustilat vähenivät ja voin selvästi paremmin. En koe tehneeni muutoksia, mutta kun niitä alkaa näin purkamaan huomaa, kuinka paljon onkaan muuttanut asioita vuosien saatossa. Huojentavaa on myös se, ettei treeni ja ruokailuni pohjaudu ulkonäköön. Se ei nimittäin yksin jaksaisi minua motivoida kovinkaan pitkään. Olen myös parempi ihminen, kun liikun säännöllisesti. Hyväntuulisuuteen jää koukkuun!
Nyt syön asioita, jotka tekevät hyvää niin keholle, kuin mielelle. En syö ruokaa polttoaineena, vaan ravintona. Haluan ravita kehoani ravintoaineilla, joka näkyy myös valinnoissani. Vaikka ruokaympyrä onkin tehnyt täyden käännöksen vuosien saatossa, koen isoimman muutoksen silti tapahtuneen ajattelussani. Voin syödä kermakakkua tai irtokarkkeja, jos niin haluan. Jos syö yhden herkun, ei tarvitse syödä koko päivää, tai varsinkaan kokonaista viikonloppua. Tiedän 90 % valinnoistani olevan todella terveellisiä, joten tuo 10 % ei vaikuta oikeastaan mihinkään. Alkoholia juon silloin tällöin, mutta viimeiset krapulani koin viime heinäkuussa. Sitä siis vähemmän, mutta lasillisen viiniä juon mieluusti hyvän ruoan kanssa. Se on pientä luksusta!
En piiskaa itseäni, enkä vaadi älyttömiä. Perfektionismi on siinä mielessä tappava tauti, että se vie elämänilon ja vapauden. Minulle toimii paljon paremmin se, että osaan myös joustaa. Toisaalta joustoa ei ole minulle se, että menisin lounastauolla syömään pitsaa, sillä sellaista halua ei vain synny. Haluan syödä lounaalla jotain sellaista, mistä tulee hyvä olo ja energiaa riittää pitkälle iltapäivään. Se sisältää aina paljon erilaisia kasviksia (ei perus salaatteja), kuten punajuurta, porkkanaa, lehtikaalia, pinaattia jne. Myös proteiinia täytyy saada aina aterian kanssa. Makumieltymykset ovat muovautuneet vuosien aikana paljon sen kautta, että on uskaltanut kokeilla ja antaa itselleen aikaa tottua uuteen. Ei se parsakaali maistunut hyvältä kebabin kanssa.
On ollut tärkeää ymmärtää, että treeni+terveellinen ruoka ei ole yhtäkuin hyvinvoiva ihminen. Se on paljon enemmän ja sen voi määritellä jokainen itse.
Kuvat – Puurovisuals
Asu – Björn Borg
