OMAN ONNESI SEPPÄ
Suomessa on väärin jos tulee toimeen paremmin kuin naapuri. Lokitkin kakkaavat autosi päälle, koska hekin ovat kateellisia. Monesti ihmiset (ja ne lokit) kuitenkin unohtavat mistä kaikki on alkanut. On poikkeuksellista, että kaikki olisi pedattu valmiiksi. Jokaisen asian eteen on usein tehty vuosia töitä itse. On turha odottaa jotain vain tapahtuvaksi, jos ei ole valmis tekemään uhrauksia ja töitä.
Meillä kaikilla on omanlainen arvomaailma, joka heijastuu jokapäiväiseen arkeemme. Osalle meistä on tärkeää näyttää ulospäin hyvältä, toisille taas tärkeämpää on henkinen varallisuus. En sano että olisi vain oikeaa tietä, mutta uskon että toinen tie on kantavampi. Mikään ulkoinen ei todellisuudessa nosta onnellisuuttasi kuin hetkellisesti, sillä ihminen tottuu ja kyllästyy. Halutaan lisää. Siksi pidän kantavampana ajatuksena sitä, että varallisuus koostuu pitkälti muista asioista. On kuitenkin hienoa, että voin ostaa ruokakaupasta mitä ruokaa haluan. On hienoa että voin rakentaa itselleni kodin jollaisesta olen aina pienestä lähtien haaveillut. Mutta henkinen varallisuus on kuitenkin kaiken tämänkin takana. Ilman aitoja ja energisoivia ihmissuhteita ei varallisuudellakaan tee mitään. Olet yksin ja onneton. Kannattaa siis pohtia, mitkä muutamat asiat merkitsevät sinulle eniten? Valitse ja toimi arvomaailmasi mukaan. Kaikkea et tarvitse koskaan.
Osa käyttää rahansa bailaamiseen, toiset panostavat esimerkiksi ruokaan. Itse ajattelen, että se mitä suuhuni pistän vaikuttaa koko hyvinvointiini, jolloin myös luonnollisesti panostan siihen eniten rahallisesti. En halua tuhlata rahojani kovin mielelläni vaatteisiin tai kosmetiikkaan, vaan ostan vain välttämättömät tarpeet. Käytän varojani mieluummin esimerkiksi lomailuun, palautumiseen ja kuntoiluun koska ne vaikuttavat vahvasti jaksamiseeni ja terveyteeni. Kun keho ja mieli pysyvät virkeänä ja terveenä, tarkoittaa se taas lisää terveitä tunteja arkeeni. Nämä tunnit näkyvät taas tehokkaammissa työtunneissa, joka tarkoittaa taas positiivista rahavirtaa. Näin näen tämän pyörän itse pyörivän ja arvostan sitä kaikkea suunnattomasti. Terveys on avaimena ihan kaikkeen, tai vaihtoehtoisesti se voi olla ikuinen lukkosi. Siksi treenaaminen on usein viimeinen asia josta päätän tinkiä – siinä piilee yksi isoimmista voimavaroistani.
Uskon myös lapsuuteni vaikuttaneen paljon arvomaailmaani ja asioihin joita pidän tänä päivänä tärkeänä. Ystävät ovat osa perhettäni ja kohtelen lähimmäisiäni kuten toivoisin heidän kohtelevan minua. Oveni on aina avoin ja ruoka on aina katettu. On oltava valmis jakamaan kaikki mitä omistaa (sisäisesti ja ulkoisesti), sillä muuten siitä nouseva onni on piilotettu, eikä se pääse oikeuksiinsa. Mistään ei kykene nauttimaan yksin, vaan jaettu ilo on aina paras ilo.
Olin pieni kun perheemme hajosi ja olen muuttanut elämäni aikana kymmenisen kertaa. Kotia on rakennettu, hajotettu ja taas rakennettu. Siksi kodista on tullut minulle tärkeä ja haluan pitää siitä kiinni. Se on tärkeä turvasatama itselleni. Osa voisi nähdä tämän vain pinnallisena asiana ja näyttämisen haluna. Kaunis koti on kuitenkin itselleni kaikkea muuta.
Koska lapsuudessani ruokakaupasta ei saanut mukaan mitään ylimääräistä, on siitä tullut selvästi itselleni asia jota osaan arvostaa tänä päivänä paljon. Kävin joskus syömässä naapureilla ja tuttavilla, koska jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Näiltä ihmisiltä olen oppinutkin paljon ja haluan pitää oman kotioveni yhtä avoimena läheisilleni ja tuttavilleni. Haluan syödä joka päivä hyvää ja maistuvaa ruokaa, joka ravitsee kehoani ja elämääni – mieluiten jaan jokaisen ruokailuhetkeni jonkun kanssa. Joskus minullakaan ei ole ollut varaa.
Minusta meidän kuuluisi opetella olemaan enemmän iloisia muiden onnesta. Kateellisuus on turhaa, koska sillä ei ole lainkaan positiivista voimaa. Keskitytään oman elämän rakentamiseen ja nautitaan siitä. Unohdetaan turha arvostelu ja juoruaminen, koska se ei palvele ketään. Tämän energian voi kohdistaa niin paljon järkevämmin ja ennen kaikkea tuotteliaammin! Olethan oman onnesi seppä.
Peace, E <3
Kuvat – Eve
Itsellä rahakysymykset ovat ajankohtaisia kun opiskelut alkavat ja tuilla pitäisi selvitä. Mutta olen samaa mieltä kanssasi: se sisäinen pääoma on tärkein. Sulla on mahtava blogi, jota on aina ihanaa lukea <3
Loistava kirjoitus!☺️
Sun postaukset on aina niin täynnä positiivisia viboja <3 jotenkin rakastan tota sun tyyliä kirjottaa, u go girl!
Hieno teksti! 🙂 meilläkin oli aika tiukkaa silloin kun olin yläasteella kun äiti yritti meitä kahta tyttöä elättää samalla kun itse opiskeli. Ei aina ollut ruokaan rahaa kuin 20e pariksi viikoksi. Jääkaappi tosiaan ammotti tyhjyyttään silloin, mutta onni oli kaverit ja heidän perheensä jotka aina ottivat minut ja siskoni avosylin luokseen syömään. Nykyään kun itse tekee töitä ja on rahaa mitä käyttää niin mielelläni järjestän illallisia ja muita ystävilleni. Osaan todellakin tänä päivänä nauttia omista saavutuksistani täysin rinnoin koska tiedän itse millaisista lähtökohdista tulen. Muut saavat olla rahankäytöstäni mitä mieltä haluavat koska eivät ikinä tiedä miten paljon olen lapsuudessani/nuoruudessani jäänyt paitsi asioista siksi koska ei ollut rahaa.
Hienoa Eevi 🙂
Olen kateudesta oppinut sen, että se kertoo asioista, joita itsellemme haluamme, mutta joita emme koe voivamme saavuttaa. Vihamielisyys on keino tehdä haluja tyhjiksi, muta eiväthän ne huomaamattomiksi jää, vaan nimenomaan energiasyöpöiksi. Opettelen olemaan kääntämättä haluja ja ennemminkin miettimään mitä itse teen, mitä itse haluan ja mitä voisin tehdä saavuttaakseni haluamiani asioita. Toisen puolesta ei ole aina helppo olla iloinen, mutta se on helpottunut, kun olen ymmärtänyt mitä kateus on ja miten se toimii. Joten hyvä teksti, Eevi 🙂
http://lounaallaravitsemusterapeutinkanssa.blogspot.fi/?m=1
Hyvä kirjoitus! 🙂
ihanasti kirjoitettu <3
Tämä oli hyvä ❤️
Terkkuja, minulta ja halit! ☺️
Minusta olet eron jälkeen alkanut kovasti puolustelemaan elämänvalintojasi. Miksi ihmeessä. Tokihan se on totta että tässä yhteiskunnassa ei saa olla iloinen ja näyttää saavuttaneensa jotain haluamaansa. Some-maailma on tuonut tähän vihdoin poikkeuksen, toki ehkä niiden kyräilijöidenkin määrä on kasvanut? Itse olen nähnyt vain sen positiivisen puolen, miten ihmiset löytävät iloa pienistä asioista ja iloitsevat ja esittelevät saavutuksiaan. Se on aivan mahtavaa. Keneltä se tosiaan on pois jos toinen saavuttaa tai tavoittelee jotain itselleen tärkeää? On se sitten rahallista rikkautta tms. Se tosin on ärsyttävää, että monesti nämä vaurauden tavoittelijat katsovat hyvin alentavasti heitä jotka elävät pienillä tuloilla, ovat muka laiskoja. Kai siitä luonnollisesti syntyy puolustusasema. Vanhoilla luokka-, kasti- ja säätyperinteillä on tooooodella kauaskantoiset seuraukset, se unohdetaan aina että monet toimintatavat ovat niin perittyjä. Mutta onneksi tulee aina uusi sukupolvi joka voi ajatella ja toimia toisin. Siksi on hyvää että te nuorten “idolit” jaksatte kirjoittaa näistä asioista!
Siinä olen kyllä eri mieltä kanssasi että ihminen tarvitsee toisia ollakseen onnellinen. Ihminen tarvitsee tasapainon itsensä kanssa ollakseen onnellinen. Maailmassa on monia omasta halusta erakoituneita ihmisiä, jotka ovat onnellisimmillaan ja terveimmillään itsekseen. Ei voi siis tehdä yleistystä että sosiaaliset suhteet olisivat onnen tae, tai väittää ettei yksin pystyisi nauttimaan asioista. Siinä on vielä pitkä matka sisäiseen tasapainoon jos kaikki pitää saada jakaa toisten kanssa. ihmiset kaipaavat kyllä hyväksyntää aina toisilta omille valinnoilleen. Mutta onko silloin oman onnensa seppä, jos oma onni on kiinni myös muiden arvostuksesta? Kas siinä filosofinen pulma.
Minä olen hyvin onnellinen , vaikka haluan olla sosiaaline ja jakaa elämäni tapahtumista vain 20% muiden kanssa. Se on jännää, sillä vielä sinun iässäsi, eli 10 vuotta sitten, ajattelin ja toimin melko samalla tavalla kuin sinä. 🙂 Halusin paikata niitä lapsuudessa puuttumaan jääneitä palasia. Mutta kun ne oli paikattu ja käsitelty, alkoi todellinen luonto tulla esille. Ei sillä, voi hyvin olla että todella olet löytänyt jo todellisen luontosi ja ihana sellaisen oletkin löytänyt! 🙂 on rikkaus että olemme erilaisia, siksi ei koskaan kannata yleistää että oma näkemys olisi “oikea”. En kyllä tiedä teitkö edes niin, särähti vain korvaan tuo “olet yksin ja onneton”. Muuten näytän kyllä peukkuja monillekin pohdinnoistasi. (Se minua kyllä myös huvittaa, että fitnesstähdet paasaa ettei ulkonäöllä ole väliä. Hötönpöttöä. Kukaan jolle oma ulkonäkö ei ole tärkeä ei aloita fitnnesharrastusta. Kun on saavuttanut hyvän kropan on helppo sanoa ettei sillä ole väliä.) 🙂
Mutta olet ihana, vaikutat aidolta ja rehelliseltä. Se on mielestäni kaikesta tärkeitä. Pidä niistä kiinni! Ja mitä avoimemmin kertoo asioista, sitä vähemmän saa kuraa niskaan. Harmi että media yms. usein unohtaa että esim parisuhdeasioista on vähän vaikea kertoa kaikkea, koska toisella osapuolella on oikeus yksityisyyteen myös. Itse olin siis myös hyvin hämmentynyt erosta ja toki utelias tietämään mitä tapahtui, on hyvin vaikea muistaa ettei asia oikeasti kuulu minulle vaikka se kuinka kiinnostaisi. 🙂
? Hyvä kommentti hyvään kirjoitukseen! 🙂
Vau, rehellinen, inspiroiva ja asiapitoinen teksti! Olen todella iloinen sun puolesta siihen mihin olet päässyt! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/tyhja-ajatus
Todella hyvä ja asiallinen kirjoitus, niinkuin sinulta yleensä saa lukeakin. Joskus vain mietityttää, että vaikka tuot teksteissäsi esille, ettei sinulle se ulkoinen puoli ole niin erityisen tärkeää, niin silti postauksesi kuvat ovat monesti sinusta itsestäsi edestä, takaa, sivusta, läheltä ja kaukaa, uusissa ja monesti kalliissa vaatteissa. Jotenkin sitä lukijana toivoisi aiheelliselle ja asialliselle tekstille tukea enemmänkin siihen liittyvistä kuvista. Toki nämä vain minun, yksittisen lukijan, ajatuksia, mutta ehdotuksena vain, että erilaisiin postauksiin erilaisia kuvia. Ymmärrän toki senkin, että lifestyle/fitness painotteiseeen blogiisi sellaiset omat kuvat uusissa ja kalliissa vaatteissa kuuluu, mutta ehkä ymmärrät ajatukseni. Kivaa kesää ja kaikkea hyvää! 🙂
Itsellenikin tuli tästä kirjoituksest ristiriitainen fiilis.
“Osalle meistä on tärkeää näyttää ulospäin hyvältä, toisille taas tärkeämpää on henkinen varallisuus. En sano että olisi vain oikeaa tietä, mutta uskon että toinen tie on kantavampi.”
…Ja samassa postauksessa on kirjoittajasta itsestään kuusi kauniisti stailattua kuvaa. Itselleni ei välittynyt niiden pointti tämänkaltaisessa kirjoituksessa. Mutta toki olet kaunis, kuten aina 🙂
!!!<3
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa 😉
Ihana teksti. Kiitos! ansaitset kaiken sen missä olet nyt.
Kyynel tirahti ihan silmääni miten kauniisti sinä Eevi ajattelet ja kirjoitat.
Blogisissasi on uskomattoman ihania ja tunteikkaita kirjoituksia kuitenkin aina vastapainona joskus jotain muuta, täydellinen balanssi.
Sinä olet pukenut monet tunteeni sanoiksi joita en itse osaa kertoa.
Kiitos siitä sinulle ja aurinkoista kesää 🙂
Viisaita sanoja Eevi! <3 olet ihana!!
Tosi kaunis kirjoitus 🙂
Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä kirjoitus 🙂 Ainoa asia mikä minua jäi hämmentämään, oli se että hankit vain välttämättömät etkä halua kovin mielelläsi tuhlata rahojasi vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Mielestäni monet bloggaajat saavat vaatteita ja kosmetiikkaan mainostaakseen yrityksien tuotteitaan, ja varmaan sinun kohdallasi on myös? Tämä ei ole suinkaan kateutta. Bloggaajat voisivat hyvinkin olla avoimempia näiden asioiden suhteen..
Mun mielestä on hyvä, että Eevi tuo esiin senkin tosiasian, että vaikka just nyt moni kadehtii Eevin elämää, ei se läheskään aina ole niin, että elämä olisi aina ollut kadehdittavaa. Suomessa naapurikateus on ihmeen vahva ilmiö (ei sillä ettenkö siihen sortuisi itsekin, joskaan en kyllä kadehdi toisten varallisuutta vaan ihan muita juttuja), ja ollaan hyviä tekemään oletuksia ulkoa päin tietämättä mitään vaikkapa taustoista. Mulla on suuri siunaus ja etuoikeus päättää työpäivieni sisältö ihan itse, ja ainoa täysin pakollinen jokaiseen työpäivään sisältyvä asia on päiväunet (perhepäivähoitajalla niin on aina). On ihan uskomatonta, minkälaisia kommentteja ihmisiltä tulee, millaisia oletuksia tehdään, vaikka harva tajuaa, että ne mun työpäiväni alkavat 6.30 eivätkä ne itse asiassa edes pääty silloin 17.25 kun ne hoitolapset haetaan, eikä tässä työssä ole lounas- tai kahvitaukoja eikä edes vessaan pääse yksin, ja koska teen tätä yrittäjänä, ei ylitöitä tai vastaavaa ole olemassakaan. Sivistyneiden lounastreffien ja päivän politiikasta keskustelun sijaan ruokapöydässä keskustellaan sukuelimistä, koirankakasta, krokotiilin varpaista ja lohikäärmeistä, heitellään herneitä ja sillä aikaa kun yksi konttaa pöydän alla nykimässä toisten jalkoja, toinen kiipeää pöydälle leikkimään Spidermania ja kolmas nukahtaa istualleen. Kun menet vessaan, teletappilauma taapertaa perään ja haluaa tietää mitä teet ja tuleeko sulla iso vai pieni pissa, ja miljoonatta kertaa kysytään, miten se käsienpesuloru menikään. Ja osa ihmisistä on oikeasti sitä mieltä, että mä vaan loikoilen sohvalla, silittelen pikkusia ja laiskottelen, kun en viitsi mennä oikeisiin töihin (no en kyllä viitsikään, vaikka mulla oliskin amk-tutkinto ihan oikeaan sisäsiistiin toimistoduuniin) ?
Toinen on just nää taustat. Mullakin on vähän erilainen lapsuus kuin mitä yleensä oletetaan, ja ilmeisesti oletus on se, että koska mä hymyilen, oon enimmäkseen tyytyväinen ja luotan siihen, että elämä kantaa kuitenkin, mun elämä on aina ollut sellaista. Vaikka totuus on se, että mä hymyilen, koska tiedän miten paljon pahemmin voisi olla, ja luotan elämään koska ei se ollut itsestään selvää alunperin. Mä kannan itsessäni vieläkin sekä henkisiä että fyysisiä arpia väkivaltaisesta huumeiden ja alkoholin sävyttämästä lapsuudesta, ensimmäisen 7 ikävuoteni aikana oon muuttanut lukemattomia kertoja ja asunut ympäri Suomea 23 eri paikkakunnalla, viettänyt 9 vuotta huostaanotettuna lastenkodissa ja kokenut sen, että äiti hylkäsi kokonaan. Jouduin tekemään paljon töitä ja valintoja sen eteen, että opin kuka mä oon, mitä mä oon ja mitä mä haluan olla, ja jouduin myös luopumaan asioista voidakseni olla sitä mitä haluan. En voinut jäädä rypemään ja keräämään sääliä, ja jouduin jo silloin parikymppisenä toteamaan, että jos en halua päätyä äitini jalanjäljille, mä en voi esimerkiksi käyttää alkoholia ollenkaan. Silloin tuli tarpeeksi monta kertaa todettua, että “kavereiden kans yhelle” päätyi kahden viikon muistikatkokseen ja tilin nollasaldoon, enkä mä halunnut olla sellainen ihminen. Mun lapseni eivät koskaan tavanneet toista mummoaan ja mä olen joutunut nuorena äitinä todistelemaan jatkuvasti sitä, että voin ja osaan olla hyvä äiti, eikä mulla ole ollut mummoja, kummeja, kavereita ja sukulaisia auttamassa ja tukemassa. Ja silti oletetaan, että mulla on ollut helppo elämä, koska mä hymyilen tänään. No kai mä hymyilen, kun voin joka päivä katsoa taaksepäin ja todeta, miten paljon parempi musta tuli kuin mitä piti! ? jos joku nyt välttämättä haluaa kadehtia mun elämää ja jokapäiväisiä päiväunia, niin go for it. Mä oon ansainnut sen, ja niin oot Eevi säkin. Anna pidätysvaikeuksista kärsivien lokkien kiljua, ei ne osaa muutakaan.
Minttu…. Ihana kirjoitus… <3.
Minttu you the best <3 Olet mun vieraskynä! -E
❤ sä oot Eevi niin suloinen tyttönen että mä oon ihan ilolla välillä sun vieraskynä (ja joo, yritän opetella muistamaan että oot vissiin vaan neljä vuotta mua nuorempi etkä ehkä oikeesti enää mikään tyttönen ?)
haha Minttu <3 just niin hei!! -E
A
Ihana Eevi ?ymmärrän hyvin, kuin tärkeää liikkuminen on sulle. Mä en ois ikinä selvinny töiden ja opiskelun ohella sattuneista ikävistä sairastumisista perheessäni jos en olisi päässyt liikkumaan. Ikävästi kyllä välillä olin loppuunpalamisen ja ylikunnon kuormittama, mutta silti selvisin kun minulla oli se parhain voimavarani eli liikunta. Itsekin olen positiivisen elämänasenteen kannattaja ja kateelisuus ja toisten arvostelu/vertailu on niin perseestä 🙁 jokainen ku löytää oman itsensä ja omat juttunsa miinelämäkin on paljon paljon mielekkäämpää ? energistä ja aurinkoista rentouttavaa kesää!
Sun postaukset on todella todella hyviä ja kannustavia. MUTTA… kun katsoo sua snäpissä tai joitain videoitasi, niin annat itsestäsi aika lapsellisen kuvan, tekonaurua ja pelleilyä erittäin äänekkäästi, kaikki on niin sairaan siistiä, maailman parasta jne jne jne.
Olen tavannut sinut montakin kertaa ja joka kerta ärsyynnyn meuhkaamisesta ja tilan viemisestä. Mielestäni et ole aitona kun ihmisiä seurassa. En tiedä oletko tuota asiaa miettinyt, kun nyt kaikkea mietit, eli että viet ihmisiltä tilan. No… emme ole ystäviä eikä meistä ystäviä tule mutta aika läheltä kun seurannu, niin oli pakko tulla tila-asia heittämään kehään.
Ikävä kuulla Nanna. Ne ovat aitoja hetkiä, joten miksi pyrkisin olemaan mitään muutakaan kuin olen. Joitakin se ärsyttää, mutta kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää. Monet kokevat persoonani liian äänekkäänä ja näin varmasti helposti minua tuntematta pois työntävältä.
En kuitenkaan sellaisen vuoksi lähde toimimaan eri tavalla, koska se on vahvasti osa minua 🙂 Toisia ärsyttää, toisia ihastuttaa. Usein ihmiset jotka minut tuntevat näkevät asian taas täysin toisella tavoin.
Hyviä treenejä sulle 🙂 -E
Minä olen 26 -vuotias akka ja sisäistänyt tähän ikäään mennessä sen millä oikeasti on väliä ( vaatinut paljon pohdiskelua ja tutkimusta) xD. Silti minusta on ihana silloin tällöin( kun on varaa aina ei ole) niin ostaa kalliita urheilu tai normivaatteita muttei kuitenkaan jatkuvasti.Välillä on mukava saada sitä “materiaalionnellisuutta” osakseen vaikka tiedostaa kuitenkin ettei se ole sitä oikeaa onnea. Vaan se on mulle elämä muuten kaikkineen ihmisineen poikaystävineen kavereineen ja perheineen. Ja oma hyvinvointi. Jota on hyvä välillä boostaa esimerkiksi uusilla treenihousuilla tai ulkoilupuvulla sillä siitä saa myös uutta hyper motivaatiota salille tai lähteä ulos luontoon.