On tää ihanaa

Viime viikko oli kaikinpuolin vaikea. Mutta kuten aina, vaikeuksien jälkeen tulee aina selkeämpää. Kisakausi opetti minulle paljon. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin sen, kuinka jokainen päivä on tärkeä. Hetkessä eläminen on tärkeää. En stressaa huomista, vaan otan jokaisen päivän uutena mahdollisuutena ja alkuna vastaan. Aika mieletön opetus! Taaksepäin on turha katsoa ja eilispäivän murheita on turha kantaa harteilla.

Palautuminen on pyrähtänyt käyntiin. Huomaan kuinka vähitellen mieli ja keho osoittavat merkkejä siitä ihan tavallisesta minästä. Ilman urheilijan paineita, stressiä, fyysistä, tai henkistä taakkaa. Vain minä voin itse tietää ja ymmärtää, millaisen tutkimusmatkan olen itseeni ja elämääni tämän puolivuotisen ajanjakson aikana tehnyt. Joskus on käyty syvissä vesissä, mutta eteeni tulleet haasteet ovat rakentaneet minua taas viisaammaksi. On myös ihanaa huomata, kuinka paluu siihen tavalliseen arkeen ja elämään on taas täällä. Se oma mielentila on täysin erilainen kuin kisojen käydessä kuumimmillaan. Se onkin mielestäni isoin asia, joka erottaa kisakauden ja offikauden. Nyt ei tarvitse boostata itseään eteenpäin jatkuvasti. Voi nostaa halutessaan jalat ylös ja todeta “tänään en jaksa”. Voi ottaa löysemmin! Kun pääkoppa ymmärtää tämän viestin, ymmärtää sen jälkeen myös kehokin viimein rentoutua. Survival mode OFF

Asiat ovat lokeroituneet järjestykseen viimeisen viikon aikana yllättävänkin tehokkaasti. Kuitenkin tiedostan edelleen sen, kuinka itseään kohtaan tulee olla nyt armollinen. Teen asioita hyvän fiiliksen kautta ja sellaisella temmolla, joka tuntuu tähän elämäntilanteeseen sopivalta. On ihana keskittyä yhteisen kodin rakentamiseen ja siitä nauttimiseen! Emme ole nimittäin ehtineet vielä elää tämän uuden kodin kanssa sitä ihan tavallista elämää. Tällä viikolla kantavana teemana on pyhittää aitoa aikaa parisuhteelle. Ei pelkästään nopeita halauksia aamuisin ja iltaisin sohvalle käpertymistä. Parisuhteeseen kuuluu panostaa ja tiedän kuinka kisakausi on verottanut yhteisiä hetkiämme kaiken kiireen ja aikataulujen keskellä. Meillä molemmilla on ollut älyttömän hektinen syksy ja nyt on aika pysähtyä hetkeksi yhdessä. Jutella, nauraa, hölmöillä ja osoittaa sitä rakkautta ja kiitosta toista kohtaan. 

Ps. aloitin eilen joulukrääsän raahaamisen ja haaveilen jo siitä kuusesta. Koskahan sen saisi tuoda sisään? Dan pyörittelee mulle vain silmiään täällä…<3 

Takki – Zara

Kengät & laukku – Tom Ford

Mekko – Zalando Topshop

Hiukset – Unika Hairstyle