Saariston Rengastie

Olen hinkunut pyöräretkelle koko kesän. Höpöttänyt siitä, kuinka haluan ehdottomasti polkea Saariston Rengastien. Emme halua suunnitella liikaa, joten matkaan on usein lähdettävä aika nopealla varoitusajalla. Niin kävi nytkin. Toisaalta Teemulle kaikkein pahinta on aina ollut odottaminen, joten kaikkein mutkittomin tapa on valmistella itsensä lähtövalmiuteen. Päätimme lähteä matkaan hyvin kevyillä varusteilla ja uhmata jälleen kerran säätiedotuksia.

Matkasimme alkumatkan autolla pyörät kontissa kohti Paraisten lauttaa kohti Nauvoa. Oli nimittäin jo kiire, sillä meidän piti ehtiä viimeiseen Korppoo-Norrskatan väliseen lauttayhteyteen. Kello näytti olevan jo reilusti yli viisi illalla, joten tiesimme aikataulun olevan tiukilla. Varasin Norrskatan saarelta ensimmäisen yön majoituksemme. Tämä oli ensimmäinen paikka johon soitin ja yllätyin siitä, että tilaa kuulemma oli. Siinä puhelun aikana selvisi, että pahin ryysis oli loppunut juuri edeltävällä viikolla. Loistavaa!

Ensimmäisen illan polkuosuus oli kaikkea muuta kuin letkeää ja rauhallista, sillä aikataulu ei olisi voinut yhtään tiukemmalle kiristyä. Meillä oli kuitenkin jostakin syystä ihan älytön tuuri jokaisen lautan kohdalla, että aloimme luottaa jo siihen, että se kantaisi meidät perille saakka. Meillä ei nimittäin koskaan ole tuuria, joten tämä oli jo ennenkuulumatonta. Pääsimme kuitenkin kiireestä huolimatta samantien kiinni luonnon kauneuteen ja sitä ihmeteltiin pitkään. Maisemat olivat täydellisiä ja välillä sitä luuli olevansa jo ulkomailla. Suomen kesä on kyllä mitä upein.

Kun edessä oli seitsemän kilometriä ja viimeinen lautta irtoaisi maista 15 minuutin kuluttua, meinasi iskeä paniikki. Otimme tästä tottakai kilpailun ja päätimme polkea koko matkan niin kovaa kuin jaloista irtoaisi. Ennen tätä olimme ottaneet jo edeltävän lauttamatkan aikana puhelun, jossa anelimme viiden minuutin odotusta. Saimme sen. Niinpä meillä oli ruhtinaalliset 20 minuuttia aikaa sotkea tuo seitsemän kilometrin matkan. Lopulta kävi niin, että olimme lautalla 11 minuutin jälkeen ja kaikkia nauratti. Me olimme tyytyväisiä ja lautan työntekijät ihmettelivät kuinka kovaa olimme oikein polkeneet. Riittävän kovaa ilmeisesti, sillä autojonossa oli jo pohdittu meidän noukkimista kyytiinkin, sillä olivat epäilleet meidän myöhästyvän. Kiva että kaikki jännittivät ehtisimmekö kyytiin vai emme. Matkan varrella tulee nimittäin juteltua muiden matkalaisten kanssa ja kysyttyä neuvoa seuraavaan paikkaan.

Oli kohtalaisen hyvä fiilis kun pääsimme lopulta keskelle ei mitään, jossa meitä odotti oma pieni mökki ja valmis sauna. Paikalla ei ollut muita asiakkaita ja omistajaksi osoittautui sympaattinen seitsemänkymppinen mies, joka ymmärsi suomea vain vähän. Illan keskustelut olivat hyvin sekavaa suomen ja ruotsin sekoitusta, välillä myös englantia. Iltapalan perunavalinnan hän kävi kysymässä yhteensä neljä kertaa. Lohkot vai ranskalaiset. Lohkot. Lohkot. Lohkot ja lohkot. “Anteeksi, ei pysty muistaa…”. Nyt oli viimeistään sellainen olo, että oltiin ihan skutsissa. Tässä hieman sanastoa. Hytty=Hyttynen. Lähden=lähellä. Lampi=Lämmin.

Symppis mies oli valmistanut meille oikein loistavan aamiaisen. Puuroa, munia, kahvia ja kävinpä vielä poimimassa pihan pensaasta kourallisen punaviinimarjoja. Aamiaisen jälkeen matka jatkui Korppoon kautta kohti Houtskaria. Päätimme polkea toisena päivänä Kustaviin, Peterzensin vierasvenesatamaan, sillä se vaikutti hyvin sympaattiselta ja rennolta paikalta. Tuurillamme sieltäkin löytyi vielä yksi vapaa mökki! Sanoin kaiken onnistuvan tällä reissulla. Enää tuurikaan ei voisi kääntyä, sillä sää oli ollut mitä parhain koko matkan ajan. Pelkästään aurinkoa, eikä sateista tietoakaan. Nyt edessä olisi polkuosuus Iniön kautta Kustaviin. Koska eväät olivat jääneet kotiin, söimme lautalla voileipiä ja reitin varrella ehti nappaamaan muutamat mehujäätkin. Illalla söisimme sitten kunnolla.

Perille päästyämme meitä odotti pieni söpö boathouseksi nimetty mökki kahdelle. Saunoimme, söimme hyvin ja uni hiipi jo yhdeksän aikaan illalla. Vaikka polkeminen ei ollutkaan kovin raskasta, oli päivä silti tehnyt tehtävänsä. Teemu yritti syödä saaristolaispöydästä koristeeksi tarkoitettua tomaattia. Onneksi tarjoilija ehti kuitenkin väliin ja Teemu säästyi pelkällä egon kolauksella. Homma ei tosin jäänyt vielä siihen. Aamiaisella hän kohtasi samaisen tarjoilijan uudestaan, kun hän viiletti kertomaan, ettei tuhkakupista voisi syödä puuroa. Ei yhtään väsyttävä reissu siis.

Viimeisenä päivänä edessä oli 60 kilometriä, jonka päättäisimme Naantalista takaisin kotiin.Viimeinen osuus olikin se raskain, sillä autotien vieressä polkeminen ei ole koskaan mitään mukavaa puuhaa. Olimme jo tottuneet niihin upeisiin, rauhallisiin, luonnon keskellä kiemurteleviin tieosuuksiin, joissa ei paljon muita näkynyt. Viimeinen osuus oli lähinnä suorittamista kohti Naantalin ruokapöytää. Päätimme välissä katsoa Google Mapsiä, eikä muuten olisi kannattanut. Päätimme poiketa Saariston Rengastieltä ja luottaa Googleen, sillä mielestämme kyltti näytti “väärään suuntaan”. Tämän seurauksena löysimme itsemme hiekkatieltä, jota oli muuten älyttömän rasittavaa polkea kapeilla renkailla. Onneksi tuo “oikoreitti” ei kestänyt kovin pitkään ja pääsimme takaisin reitille. Naantaliin saavuttiin kuitenkin lopulta ja tyytyväisyys iski jälleen ruokalautasen äärellä. Huomasimme siinä samassa höyrylaivan rantautuvan juuri laituriin ja saimme idean; mitä jos menisimme sen kyydillä kotiin? Täydellisellä ajoituksella laiva irtoaisi laiturista sopivasti viiden minuutin kuluttua. Kotimatka olikin astetta rennompi, kun istuimme höyrylaivan kannella säästä nauttien.

Täytyy kyllä sanoa, että pyöräilyshortsit olivat ihan nappivalinta, eikä ilman niitä kannata kyllä 180 kilometriä lähteä polkemaan. Ensi vuodelle listalle tulee myös häkkipolkimet, sillä vaihteettomilla sinkuloilla homma oli välillä kohtalaisen haastavaa. Itse aloin himoitsemaan ihan kunnon kisapyörää, jolla pääsisi oikeasti kovaa. Teemu kuitenkin väitti näiden pyörien olevan juuri se juttu. Itse en tätä ajatusta ihan vielä ole ostanut. Teemun ehdotus ensi vuodelle oli hankkia tandemi. Voiko siitä tulla mitään?

Voin suositella Saariston Rengastietä ihan kaikille, on ehdottomasti retki joka kannattaa tehdä kerran kesässä. Paikkoja ja reittejä nimittäin riittää! Ensi vuonna aiomme mennä hieman pidemmälle reissulle ja koluta uusia paikkoja myös Maarianhaminan suunnalta.

Vinkkilista:

-Varaa mukaan kevyttä evästä matkan varrelle (Patukoita, hedelmiä, eväsleipiä, vettä)

-Kartta

-Varusteiksi pyöräilyshortsit, hanskat, aurinkolasit

-Mahdollisimman kevyt reppu

-Suunnittele reitti etukäteen ja varaa majoitukset. Tarkista lauttayhteyksien aikataulut

Tämä oli ehdottomasti yksi kesän kohokohdista! <3 -E