Matkustaminen ja ruoka – Berliini
Olin viikonlopun työmatkalla Berliinissä. Käväisin myös Hampurissa kääntymässä – Pidän tuosta maasta paljon. Saksalla ja Suomella on paljon samaa, mutta silti heillä vallitsee jotenkin rennompi ja vapaampi ilmapiiri. Pidän ylipäätänsä paikoista, joissa asiat hoituvat eikä mistään tarvitse sen kummemmin murehtia. Heillä on myös todella paljon vain naisille tarkoitettuja saleja – Pisteitä ropisi tästä paljon lisää! Ensi kerralla aion mennä vierailulle. Löytyyköhän sieltä pinkit hikipyyhkeet ja tuoksusuihkeita? Vessapaperista löytyy varmasti 10-kerrosta ja aulassa pyörii Kaunarit dubattuna…
Haasteena oli siis jälleen terveellinen ruokaileminen, sillä täällä oma vaikutusvalta oli hyvin minimalistista ja rajallista. Työmatka, jossa kaikki on suunniteltu puolestasi. Tiedättekö kuinka surulliseksi ihmisen voikaan tehdä se, kun haluaisi syödä mieluummin kanasalaattia mutta edessä nököttää pizzaa. En osannut iloita, sillä olin niin motivoitunut tähän omaan tekemiseeni. Muut eivät voineet tietenkään käsittää omaa suhtautumistani, enkä edes syytä heitä – Vain samanhenkiset ihmiset ymmärtäisivät tämän. Voin tosiaan erittäin pahoin koko viikonlopun, sillä ruoka oli kaikkea muuta mihin kroppani oli tottunut. Aamiainen ja välipalat olivat ainoat, joihin saatoin itse vaikuttaa. Ja niinhän minä teinkin – Mussuttelin omaa puuroani sekä proteiinipatukoita. Olo on todella tukkoinen ja pöhöttynyt. Voitte varmasti uskoa, kuinka paljon fiilistelen rahkaani tällä hetkellä – Silmät kiiluvat ja marjat tuntuvat olevan tämän maapallon paras juttu! Koin myös ensimmäisen ruokakrapulan – Sama olotila, kuin olisi lotrannut viiniä.
Osaan myös arvostaa läheisteni tukea täällä kotona eritavalla. Kiitos että jaksatte syödä rahkaa kanssani ja punnita salaatinlehteni.
Kuitenkin ehkä tärkeänä viestinä meille kaikille terveysintoilijoille – Yksi tai kaksi päivää EI kaada kuukausien työtäsi. Läskit eivät kerry takapuoleesi tässä ajassa, joten suosittelen relaamaan vähän. Tilanteet joissa et yksinkertaisesti kykene olemaan tilanteen herra, (vaikka sitä toivoisitkin) kannattaa ottaa löysin rantein. Nillittäminen ei auta asiaa, vaan ainoastaan pahentaa omaa oloasi. Näitä tilanteita tulee välillä (onneksi harvoin) elämässä, joten niihin kannattaa miettiä etukäteen sopiva suhtautumistapa. Oman itsensä vuoksi, sekä myös muiden. Aina et voi tilata papuja ja lihaa 10 % rasvapitoisuudella, vaikka mieli tekisi ja listalta näitä löytyisi. Ota tilanne kuin se on. Sen jos jotain opin tuolla – Älä stressaa asioista, joihin et voi MILLÄÄN tasolla vaikuttaa. Panosta niihin asioihin joihin voit, ja tuo toinenkin asia saattaa muuttua hieman valoisemmaksi.
Onneksi Berliinissä oli upeita juttuja, kuten katutaide ja kaupungin rento ilmapiiri. Jäihän sieltä sentään jotakin käteen, vaikka sille tärkeimmälle ei jäänytkään aikaa – En miettinyt tällä kertaa treenamista vaan shoppailua. Onneksi treenasin alkuviikon tiuhaan ja tehokkaasti, joten lepo oli tarpeen. Luulen että olen saanut ainakin vähäksi aikaa tarpeekseni kaikenmaailman nähtävyyksistä. Olen juossut pitkin Berliiniä kartan ja tehtävälistan kanssa – Löysin vahingossa makean Ramones-kahvilamuseon. Kävin myös parlamenttitalossa nukkumassa – Sinällään hauskaa, sillä mitä muuta parlamentissa yleensä tehdään? Siellä oli juuri niin tylsää, kuin se telkkarissakin näyttää. Heräsin valuessani alas penkiltä, kuola suunpielessä…
Voisin tällä hetkellä kieriä kotona lattialla itsesäälissä vollottaen omaa oloani, mutta en viitsi tuhlata sellaiseen aikaa. Starttasin päivän normaalilla ruokavaliolla ja illalla menen vetämään kovimman treenin ikinä! Näytän niille pizzakönteille ja pullamössöille missä ne läskit seisoo – Ei ainakaan tässä perseessä!
Oikein tehokasta viikkoa meille kaikille <3
-Eepi
Tiedän niiiin hyvin, mistä puhut. Itselläni näitä duunireissuja myös silloin tällöin, ja sellaisten jälkeen on niin kamala olo ja väsymys, että tosiaan vastaa krapulaa. Lentomatkustaessa on täysin mahdotonta roudata omia ruokia mukana, ja tosiaan on pakko tyytyä täytettyihin leipiin. Lentokoneessakaan nykyään harvoin enää saa oikeaa ruokaa. Yleensä sitten työpaikalle tilataan jotain roskaruokaa ja koko ajan suklaata tarjolla. Usein mietin, että olisko parempi ihan vaan paastota, mutta kuitenkin yleensä menee sitten siihen ylensyömisen puolelle. Joka reissu mietin, että nyt koitan tehdä mahdollisimman järkeviä päätöksiä, syön vaan kinkut sämppärin välistä 😀 mutta jotenkin se stressi ja (aikaero)väsymys laittaa pään ihan sekasin ja hiilari maistuu! Ja sit maha tukossa ja pää jumissa ja tekee kuolemaa pari päivää kotiinpaluun jälkeen. Eikä siellä reissuilla mihinkään liikkumaan pääse, koska mielummin käyttää aamuyöt nukkumiseen. Jos keksit jotain niksejä niin mielellään otetaan vastaan 😀
Voin yhtyä tähän täysin! Se ei vaan toimi niin, että nappailet siitä kermapastan seasta lihaköntit 😀 Nälkähän siinä jää, eikä sitä kestä sitten kukaan. Ei siinä hässäkässä ehdi miettiä noita edes ja nälkä on jotenkin tyydytettävä! Ja sama homma nukkumisem suhteen – Vielä enemmän menee kroppa sekaisin vähistä unista ja väsyneenä hiilaritkin maistuu. Tässä mennään siis aikamoista ympyrää näiden asioiden kanssa 😀 Seuraavaksi taidan törkeästi hankkia omat ruokani (ihan kaikki)! Kyllähän noita terveellisiä vaihtoehtoja näkyi, mutta ei meidän ruokapöydässä. Kateellisena kuolasin naapuripöydän salaatteja haha! Voi meitä -E
Heyyy how cool! Olin itse kans Berliinissä syyslomailemassa sekä Hampurissa pari yötä ja ympäri Saksaa tuli kierreltyä! On se kyllä mukava maa:) Saksassa tuntuu ihmiset olevan jotenkin suvaitsevaisempia ja kansainvälisempiä kuin täällä. Uudelleen Berliiniin joulun aikoihin!
Olet upea ! 🙂
Moi Mimmu, hauska kuulla! Olen samaa mieltä kanssasi, jotenkin todella kotoisa fiilis aina kun sinne menee 😉 Nautihan matkasta <3 -E
Heips! Kiitos innostavista kirjoituksistasi!
Kerroit yhdessä tekstissä että olet kärsinyt välilevyn ongelmista.
Pystyisitkö tekemään joku kerta postausta välilevyn/iskias selän kuntoutuksesta
salitreeneistä,venyttelyistä yms 🙂
Hei Katja,
Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin jo hieman http://minifitness.fitfashion.fi/2013/04/08/oma-tarinani-valilevynpullistuma/
Tosiaan salitreeneissä otan jatkuvasti huomioon selkäni ja teen liikkeitä, joissa siihen kohdistuu vähemmän painetta. Venyttelyohjeita siihen ei oikeastaan edes ole, mutta käyn tällähetkellä tiiviisti fyssarilla hoidattamassa sitä. Myös hierojalla käyn kerran kuussa 🙂 Näistä on ollut minulle todella paljon hyötyä! -E
Voih, mulla on viikonloppuna edessä kotimaanmatkailua appivanhemmille, mutta stressaan jo äärettömästi noita ruokailu -kuvioita… Toki voin suhteellisen helposti roudata omia eväitä ja herkkuja mukaan, mutta kun en millään jaksaisi sitä jatkuvaa tivaamista että “miksi nyt syöt noin tai jätät syömättä näin”… Miten teillä muilla: koetteko olonne epämukavaksi ja epäkohteliaaksi kieltäytyessänne isäntäväen ruoista, niin sukulaisvierailuilla kuin esim työmatkoilla? Ja kuinka hoidatte nämä tilanteet tahdikkaasti?
Moi Laura, ymmärrän tuskasi paremmin kuin hyvin. Ne ovat tilanteita joihin kannattaa miettiä pysyvä ja toimiva lähestymistapa 🙂 Näin ollen sitä on itse myös helpompi noudattaa. Itse vaikutan aina kun voin, huolimatta muiden mielipiteistä. Se mitä sinä itse haluat suuhusi laittaa, on mielestäni juuri sinun oma valinta <3 Välillä toki tuntuu pahalta, mutta kun asian heille nätisti ilmaisee yleensä se on ihan ok. Jos ei, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :D Eli kannustan sinua tähän ehdottomasti, tee niinkuin itse näet parhaaksi välittämättä muiden jutuista. Se on sinun kroppasi. Usein pöydästä löytyy jotakin, mitä voi myös itse syödä - Hyödynnä niitä! -E
Vitsi miten hyvä kirjoitus! Itsekkin tunnen usein oloni epämukavaksi esim poikaystävän vanhemmille mentäessä, koska yleensä tarjolla on hirveästi kaikkea hiilarimössöä.. Mutta pakko vaan kuunnella itseäni ja varsinkin sitä omaa kroppaa, kerta tiedän mitä se haluaa ja mitä ei!
Ihanaa kun muistutit myös siitä, ettei ne kaksi päivää pilaa jo tehtyä työtä. Olet huippu mimmi!<3
Kiitos ystävällisistä sanoista Moona <3 Ja todellakin, pidä vaa se oma linjasi! Tsemppiä syksyyn -E