Blogi hyvinvointi TV

Selviytyjät jakso 1

eeviteittinen_selviytyjat_fiilikset_pudotus

JAKSO 1 

Selviytyjien ensimmäinen pudotus ja meikäläinen ulos. Tämä pudotus ei tullut yllätyksenä itselleni, sillä ilmapiiristä pystyi aistimaan paljon heti alkumetreiltä. Etuna tässä pelissä on ehdottomasti se, jos tuntee jonkun. Matkan aikana syntyneet klikit ihmisten välillä olivat minun kohdallani toisessa heimossa. Tiesin olevani alakynnessä ja yksin, joten päätin lähestyä heitä, jotka ottivat minut parhaiten vastaan. Kiitos Nikke, Olli ja Marko. Oli kuitenkin yritettävä pelata parhaansa mukaan.

Tätä kokemusta ei pysty selittämään. osaksi siksi, että katsojat näkevät vain pienen osan kaikkea. Vaikka ilmapiiri oli hyvin kuvattu jaksossa, jää silti paljon näkemättä. Kahdessa päivässä ehti tapahtua nimittäin paljon. En ole kokenut mitään yhtä ahdistavaa. Minusta tässä pelissä on kyse ainoastaan siitä, kuinka kestää henkisesti juonittelua, valehtelua, epävarmuutta ja ahdistusta. Jos heimomme ilmapiiri olisi ollut parempi (kuten toisessa heimossa), olisi fiilis ollut varmasti parempi. Minun ei ollut hyvä olla. Tämä “paluu lapsuuteen” -fiilis ei ollut sellainen,  johon olin ajatellut ajautuvani täällä. Ei sitä osannut ajatella, että kyse  voisi olla jostakin näin painavasta henkisestä pelistä. Ajattelin vaikeuksien tulevan ihan muista asioista. Mutta eikö se juuri niin mene, että siihen joutuu mihin ei koskaan ajattelisi? Tai että juuri se tapahtuu mitä eniten pelkää?

On tehtävä parhaansa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tiimissä. Minä tosiaan yritin, vaikka Lola torppasikin ensimmäisessä jaksossa tämän aidon yritykseni röyhkeästi. Kyllä siinä oli jotain ihan henkilökohtaista vastustusta alusta alkaen. Kyllä sen kaiken pystyi aistimaan heti. Kun ihmisen perustarpeet eivät tyydyty, on mahdotonta odottaa hyvää fiilistä, kun kaikki tuntuu ihan hirveältä. Häviäminen ja epäonnistuminen tuntuivat todella raskaalta.  Fyysisesti raskaat hetket antavat paljon voimaa, mutta henkinen taakka on jotain sellaista, mitä en olisi halunnut koskaan joutua kantamaan.

eeviteittinen_blogi_selviytyjät_pudotuksen_jalkeen_kulissien_takana

Tiedättekö sen lapsen, joka yrittää päästä mukaan juttuihin, mutta hänet jätetään siitä huolimatta ulkopuolelle? Tuo fiilis oli vahvasti läsnä saarella ja siksi oma fiilis oli alusta loppuun todella ahdistunut. Kaikkein parhaiten minulla klikkasi Ollin kanssa – Olli, you rock<3 Ketään kohtaan ei ole jäänyt mitään kaunoja, mutta luonnollisesti toisista pitää enemmän kuin toisista. Monia täällä olleita ihmisiä muistelen kuitenkin lämmöllä. Lotta, jonka olisi tehnyt mieli tulla kaivamaan kanssani hiekkalaatikolle. Nikke, joka oli kuin isoveli. Marko – nallekarhu, jota oli todella vaikea lukea. Noora, jonka kanssa tunsin vahvaa heimolaisuutta. Sauli, jonka kanssa on aina mukava olla. Olli, joka toi minulle turvaa. Kim, jonka tulee juttuun miten päin vain. Hannes, joka rauhoitti kaikkia.

Fakta on myös se, ettei kaikkia voi koskaan miellyttää, joka varmasti korostuu tässä pelissä. Pienet asiat toisessa voivat ärsyttää hyvinkin helposti. Tässä pelissä myös heikkouksia joutuu kehittämään, mutta parhaassa tapauksessa vahvuudet pääsevät esille. Itseäni harmittaa eniten se, etten päässyt kunnolla edes alkuun. Kokemukseni jäi kesken ja se harmittaa eniten. Tykkäsin saarella olosta ja kilpailuista. Rakastin nukkua saarella ja herätä auringon sarastukseen. Mikään ei varsinaisesti häirinnyt, vaikka välillä olo olikin heikompi. Ensimmäisessä kisassa sain polveni ruvelle, jotka märkivät huolella loppuun saakka. Tuolla kun ei tosiaan parane mitkään haavat, vaan kaikki pienetkin naarmut pahenevat kosteudessa. Enkä edes tajunnut saaneeni auringonpistoksen kaivaessani tuota helvetillistä kuoppaa. Tärisin kylmyyttä ja hiki valui. Olotila oli kaikkea muuta kuin mahtava! Hymy todellakin hyytyi. Heimoneuvostossa mietin moneen otteeseen pyörrynkö tähän.

eeviteittinen_blogi_selviytyjat_saarella_kokemuksia

Vaikka dieettaaminen onkin tuttua, oli tämä aivan toisenlaista. Kun olimme olleet ilman ruokaa 2 päivää, alkoi olo kyllä hieman heittämään. Pyörrytti ja migreeni puski päälle. Olimme painaneet fyysisiä päiviä keskellä paahdetta. Kun saimme lopulta tulen aikaiseksi, oli se ihan mieletön fiilis! Yksi parhaista heittämällä. Siinä koko pelin juju onkin – onnistumiset ja niiden aiheuttama hyvä fiilis! Pienet asiat tuntuivat todella suurilta ilon aiheilta saarella. Yksi voitto olisi ollut mahtava kokea.

Olisin kaikkein eniten toivonut hyvää yhteishenkeä, sillä sen avulla pärjätään paremmin kuin pelkän fyysisyyden voimin. Siihen en saanut minkäänlaista kosketusta omassa heimossani, mutta syitä on toki monia. Heimojen erot välittyy mielestäni hyvin myös ohjelmassa. Silti tämä oma sopeutumattomuuteni ei ole tietenkään kenenkään muun vika kuin minun. Olen vähän sellainen, että klikki toiseen ihmiseen on löydettävä, jotta kykenen antamaan itsestäni enemmän. Koin myös vahvasti sen, kuinka olin heimon naispuolisille selvä uhka pelillisesti. En ole se joka jaksaa spekuloida koko ajan, joten jatkuva juoruaminen ei tuntunut yhtään omalta jutulta. Puhuin nopeasti asioista ja siinä se. Juoruavat naiset ovat ehkä siis parhaimpia tässä pelissä. Olen enemmän toiminnan ja energioiden puolestapuhuja. Olin varmasti hiljaisempi kuin olen koskaan ollut.

Heti ensimmäisenä päivänä yritin saada Niken liittoon kanssani. Tiesin että meidän olisi hyvä pitää yhtä, jos haluaisimme molemmat selvitä pidemmälle. Koska heimomme oli hävinnyt, piti meidän mielestäni vahvistaa fyysistä puolta ja pitää siitä kiinni. Nikke oli myös toinen niistä, joiden kanssa tulin hyvin juttuun. Aistin kuitenkin Nikestä useampaan otteeseen, ettei hän ollut vielä valmis solmimaan mitään. Vilma tuli samaisena päivänä solmimaan liittoa kanssani ja sovimme sen pitävän loppuun asti. En kuitenkaan vielä pystynyt aidosti luottamaan Vilmaan, koska en tuntenut häntä yhtään. Kuten en ketään muitakaan oman heimoni jäsenistä. Päättelin kuitenkin, että Vilma olisi itselleni paras vaihtoehto Niken lisäksi. Olin alkanut myös pohtimaan Ollia liittoomme. Koska Vilma oli hyvää pataa myös Lolan talutushihnassa olevien Miskan ja Virpin kanssa, tiesin tarvitsevani häntä. Ei ollut vaihtoehtoa, kuin luottaa Vilmaan. Tuo luotto kesti yhden päivän.

eeviteittinen_selviytyjat_pettynyt_fiilis_muuttui_helpotukseksi

Tiesin olevani pulassa, sillä Lola hallitsi monia ihmisiä tuossa vaiheessa. Olin täysin varma, että Lola, Virpi ja Miska äänestäisivät minua. Fiksua peliä Lolalta, joka oli heimomme fyysisesti heikoin. Juteltuani Markon, Niken ja Ollin kanssa kuitenkin vakuutuin hieman siitä, että he eivät välttämättä lähde minua äänestämään. Kerroin heille, kuinka meistä jokainen äänestetään yksi kerrallaan pois, mikäli emme äänestä heikompia. Peli kuitenkin kääntyy nopeammin kuin ymmärtää, niin kävi myös tässä. Lolan painostus kuitenkin toimi ja hän sai käännettyä koko heimon enemmistöllä. Pojille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, sillä pelillisesti ei olisi ollut järkevää kääntyä heimoa vastaan sillä riskinä olisi ollut äänien jakautuminen. 

Mietin tosiaan ottaisinko immuniteetin. Se oli suoraan silmieni edessä. Tiesin missä se oli ja olisin nopeasti sen luona. Nopeammin kuin Vilma. Laskin saumojani pysyä pelissä mukana ja mietin, että ilman Vilmaa olisin todella pulassa. Vaikka säilyisin ensimmäisen äänestyksen yli, menettäisin Vilman luottamuksen jos ottaisin immuniteetin itselleni. Mietin myös heimon etua omani sijaan. Tehtävä oli fyysinen ja kaikki voima oli tarpeen. Kävin päässäni monia eri skenaarioita. Päätin pelata upporikasta tai rutiköyhää. Toisaalta Vilmahan tuon amuletin oli löytänyt, en minä. Ajattelin toiminnallani osoittavani hänelle myös sen, että sanaani voi luottaa. En ole epärehellinen, en ainakaan tässä vaiheessa peliä. Valitettavasti Vilma ei tuota kuitenkaan arvostanut, sillä luottamussuhdetta ei ollut vielä syntynyt. En tiedä olisiko amuletti muuttanut asemaani mitenkään, sillä tiedän että Lola olisi tehnyt edelleen kaikkensa minun ulos savustamiseen. Näin jälkikäteen on kuitenkin turha asiaa murehtia. Koska en kokenut missään vaiheessa kuuluvani tähän heimoon, olin lopulta aika helpottunut päästessäni ulos. Tuntui kuin iso kivenlohkare olisi pudonnut sydämeni päältä. Ahdistus oli ollut valtava ja olo todella yksinäinen. En ollut lainkaan itseni ja se jos jokin on hämmentävää.

eeviteittinen_fiiliksia_saari_selviytyjat

Luulen, että mitä pidemmälle peli etenee, sen raskaampaa on pudota. Vaikka katsojille kyseessä on viihdeohjelma, ei tämä tuntunut meille pelaajille siltä. Tämä kaikki oli totista totta. Paahtava kuumuus, fyysisesti raskaat päivät, nälkä, olotilat, henkinen stressi, väsymys kaikki. Kokemus, jota ei muualta saa. Äärirajoilla ollaan ihan koko ajan ja joka solulla! Asioita joita ei voi ymmärtää, kunnes ne on kokenut. Olin ajanut itseni totaaliseen taistele-selviydy tilaan. Aivan sairaan hullu fiilis!!

Olen kiitollinen kokemuksesta ja siitä kaikesta, mitä tämä reissu toi mukanaan. Olen monesti sanonut, ettei mikään ole sattumaa, tai turhaa. Vaikka tämä kyseinen reissu olikin todella raskas henkisesti ja saa sydämeni edelleen lyömään turhan kiivaasti, en vaihtaisi sitä pois. Vaikka se tunkeutuu aina välillä vieläkin uniini ja saa ahdistuksen jäykistämään koko kehoni, en antaisi sitä pois. Se mitä tapahtui pudottuani, ratkaisi paljon minun oikeassa elämässä ja vain sillä on merkitystä.

Tapahtui suuria asioita ja koen, että juuri niiden oivallusten vuoksi minun kuului lähteä tuolle matkalle, sekä myös pudota sieltä ajoissa. Pääsin paljon paremmalle matkalle, josta kerron seuraavan jakson jälkeen lisää. Se kaikki laittoi pohtimaan; tapahtuuko ahdistavien, stressaavien ja äärirajoilla olemisen jälkeen kehossa jotakin, joka voi muuttaa ihan kaiken? Minä en tarvinnut kuin päiviä tähän, mutta mitä tapahtuu heille, jotka ovat kuukauden? Nyt ymmärrän aikaisemman kauden kilpailijoita niin paljon paremmin. Ymmärrän mitä henkilökohtaisella tasolla on oikeasti tapahtunut ja millaisia kasvamisia siellä on tapahtunut itsensä kanssa.

 

Kuvat – Lars Johnson