Treenileirillä kaikki hyvin
Viikko on hurahtanut täällä Montrealissa todella nopeasti. Päivien rytmi on tullut hyvin selväksi. Matkustamme aamuisin tunnin Tristar-salille, jonka jälkeen palaamme kotiin muutamaksi tunniksi. Sitten sama rumba toistuu ja kotiin päästään ennen kymmentä illalla. Treenileiri on siis todella käynnissä! Emme ole itseasiassa ehtineet valmistaa itse yhtäkään ateriaa, ellei sitten välipaloja, aamiaista ja iltapalaa lasketa. Onneksi saimme kolmen päivän väännön jälkeen vaihdettua asuntomme sellaiseen, jossa todella viihtyy. Alakerrasta löytyy nyt lukuisia ihania terveyskahviloita, joka on helpottanut arkea huomattavasti. Lähimpään ruokakauppaan onkin hieman matkaa, joka vaatii aina hieman ponnisteluja (ja sitä aikaa). Täällä ihmisten rytmi tuntuu poikkeavan siitä mihin olemme tottuneet. Kaupat/kahvilat eivät aukea kovin aikaisin, mutta silti ne sulkevat ovensa toisinaan hyvinkin aikaisin. Toisaalta juuri ihailen tätä! Täällä meininki on jotenkin rennompaa.
Olen tosiaan mennyt Teemun mukana salille ja touhunnut siellä omia jumppiani. Treeni on ollut lähinnä kehonpainolla ja vapailla painoilla tekemistä. Otin myös haasteen ja uskaltauduin muutamalle thainyrkkeily-tunnille. Siinä pääsi hyvin kiinni treenikulttuurin eroihin. Täällä ei tehdä lainkaan yhteistä alkulämmittelyä, vaan treeni startataan samantien. Suomessa olen lyönyt pistareita ja säkkiä, mutta paritekniikkaa en ole aikaisemmin samalla tavalla tehnyt, sillä täällä se menee nopeasti sparrin puolelle. Olen kuitenkin selviytynyt hengissä:D Kroppa kaipaa selvästi cardiota, sillä punttijumppa ei tunnu maistuvan tämän enempää. Luulen siis lisääväni nyrkkeilyä ja thainyrkkeilyä omiin treeneihini – niissä nimittäin tulee HIKI! Tässä on myös hyvä sauma itsellenikin kehittyä tämän kolmen viikon aikana.
Nyt kun ensimmäinen viikko on kohta rytisty läpi, on ensi viikko varmasti suunnitelmien ja aikataulutuksen osalta helpompi. Vaikka periaatteessa mikään ei maan vaihdoksen myötä muutu, kaikki muuttuu. Se on niin jännä juttu! Montreal tuntuu kuitenkin todella kivalta paikalta. Olen tässä viikon aikana jutellut muutamien Suomesta tänne muuttaneiden tyttöjen kanssa ja saanut hyviä vinkkejä sieltä suunnalta. Myös uudet paikalliset tuttavuudet treenisalilta ovat olleet hyvin silmiä avaavia. Ystävällisyys ja avoimuus ovat hyvin arvostettavia asioita. Vastaanotto on ollut hyvin lämmin.
Rakastamme Montreal kotimme sohvaa. Siihen voisi upota. Ongelmana on, että jäämme sohvan lisäksi helposti koukkuun poliisi-sarjoihin. Meidän oli eilen pakko tehdä sääntö, ettei iltaisin katsota Netflixiä. No arvaatko mitä sitten katsottiin? Urheilua ja tietenkin UFC:tä. Siitä irtoaa onneksi paljon helpommin nukkumaan.
Olen löytänyt muutamia uusia lemppareitakin jo ruokien osalta.
-Bataattivohvelit – aion kokeilla kotona
-Kookoksesta valmistetut kermatoffeet – aivan överit
-Granola – miksi Suomesta ei saa näitä, missä olisi hyvät ravintoarvot ja hyvä maku yhdessä
-Valmiiksi kuoritut ja pilkotut hedelmät – todella helppoa ja niin hyvää
-Wendys-ravintolan salaattikastike – to die for ja sitä voi ostaa kotiin
Jos ihmettelet missä välissä olen ehtinyt pukemaan nämä ihmisvaatteet päälle, niin keskiviikkona meillä oli “vapaapäivä”. Tuo päivä oli heittämällä raskaampi kuin mikään muu päivä:D Etsimme kaksi tuntia maan alla lymyilevää kauppakeskusta, kunnes lopulta löysimme sen. Vaikka kuinka kysyimme neuvoa, ei ihmiset joko osanneet neuvoa, tai sitten he eivät tienneet koko kauppakeskuksesta. Täällä kun ei ole mitään perinteisiä kauppakeskuksia lainkaan, vaan kaupat on aikalailla ripoteltuina sisätiloissa. Olemme ihmetelleet miksi kadulla näkyy niin vähän ihmisiä – siksi että he kulkevat maan alla pitkin tunneleita ja kulkevat metrolla paikasta toiseen. Me olemme halunneet kuitenkin rämpiä sohjossa, tuulessa ja lumisateessa<3 Olen saanut kommenttia toppahousuista ja tuolla tunneleissa ymmärsin lopulta miksi. Hehe.
Ps. tänään on perjantai, joka tarkoittaa kahta kevyempää päivää (vain 1 treeni päivässä). Sunnuntaina onkin vuorossa lepopäivä. JEEE!
Nyt verskat jalkaan ja kohti salia<3
-E
