TUPSUTUKKA

Talvi tekee ihmeitä. Happi ja luonto tuntuvat lataavan ainakin omat akkuni ennätysvauhtia. Ihan muutaman päivän mökkeilyn jälkeen energiatasot tuntuivat nousevan ja huomasin ajelevani tuntureita kohti hymy korvissa. Olin elänyt hiljaisuudessa, sillä edes TV ei ole tämän reissun aikana auennut. Toimii paremmin kuin etelänloma!

Reissun yksi isoimmista kohokohdista oli avantouinti Rukalla – siihen touhuun olen todella jäänyt koukkuun! Ei huono addiktio ollenkaan. Olen hankkinut jo avantokengät ja hanskatkin. Speedoa kävin kokeilemassa, mutta se ei istu sitten mitenkään päin, joten se välinehulluus voidaan unohtaa. Ajattelin pulikoivani vielä viimeisen kerran tuossa kylmässä uima-altaassa ennen kotiinpaluuta. Japanilaiset turistit olivat käyneet ihmettelemässä tätä “uima-allasta” ja kysyneet voisiko tuota allasta laittaa vähän kuumemmalle. Kyseessähän on järvi ja avanto, mutta eihän tuota hulluutta voi helpolla ymmärtääkään.

En osannut odottaa tällaista haikeaa fiilistä, voisin mielelläni jäädä tänne vielä vaikka viikoksi. Villasukat ja takkuinen tukka tuntuvat jotenkin niin turvallisilta. Sitä usein suunnittelee tekevänsä sitä sun tätä, mutta loppupeleissä mökillä ei koskaan tule tehtyä suunnitelmistaan edes puolia  – se on se oleminen! Onpahan ainakin syy taas palata. Tälle reissulle mahtui yksi täydellinen laskupäivä – rinteillä ei paljon muita näkynyt ja vauhdin huuma sai mielen virkeäksi ja vastaanottavaiseksi. Auringonlasku oli aivan mieletön ja sitä sai ihastella myös uuden tunturikahvilan ikkunasta lämmin kaakaokuppi kädessä. Oranssia, vaaleanpunaista, keltaista ja hellästi sinertävä taivas tuon kaiken yläpuolella. Täydellistä.

Hyvä ruokaa kuuluu myös lomaan ja sitä ei ole tältä reissulta puuttunut. Erityisen hyvinä mainittakoon poronkäristys puolukoilla ja gluteenittomat karjalanpiirakat paikallisesta leipomosta. Niitä on muuten ihan pakko kantaa myös kotiin! Ruokahalua kävin kasvattelemassa muutaman kerran Rukan salilla ja 15 kilometrin hiihtolenkillä. Loman liikkuminen toteutetaan aina täysin fiilispohjalta ja ilman kiirettä mihinkään.

Mieleeni jäi muutama kohtaaminen tuntemattoman kanssa. Hiihtoladulla tapasin 80-vuotiaan papan, joka taisi kertoa kymmenessä minuutissa koko elämäntarinansa. Hien jäädyttyä kiinni lähdin valmistautumaan reittini jyrkimpään mäkeen, joka hieman epäilytti. Pappa osasi kuitenkin rohkaista kertomalla, kuinka suomalaiset eivät kyseisessä mäessä kaadu. Luotin tähän pappafaktaan ja oikeassahan tuo näytti olevan – selvisin erittäin loistavalla tasapainolla alas saakka. Pienet onnistumiset ovat ihan parhaita! Pappa motivoi minua paitsi jutuillaan, myös teräksisellä kunnollaan.

Saunassa on myös jotain omaa suomalaista taikaa, sillä jopa me tuppisuut alamme puhua pulputtamaan tuntemattomille tuossa hikikopissa. Tapasin avantoreissullani 50-vuotiaan naisen, jonka kanssa vierähti nopeasti tunti täynnä aitoja elämäntarinoita ja opetuksia. Upea nainen ja  jos joskus alan kirjoittamaan kirjaa, päätyy tämä kohtaaminen sinne ihan varmasti. Naisen tarinasta saisi aika mielettömän jutun!

Olen valmis, vaikka voisinkin jäädä tuntureiden rauhaisaan syleilyyn varsin mielelläni. Huomenna alkaa täysin uusi luku omassa elämässäni. Olen valmis ottamaan sen uudet haasteet vastaan innokkaana ja avoimena. Kohta pääsen kertomaan tulevasta keväästä myös teille <3

-E