Food love
Täällä Etelä-Afrikassa on parempaa ruokaa kuin missään. Ainakin me suomalaiset olemme sitä mieltä. Onnekseni olen vielä lihan kasvatus kaudella ja saan syödä ruhtinaallisesti. Liha on täällä niin mureaa, etten ole eläissäni syönyt mitään niin maistuvaa. Hedelmät ja marjat ovat todella edullisia ja makukin on ihan muuta, mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Ananas on saavuttanut aivan uudenlaisen maun ja koostumuksen täälläpäin maapalloa. Syön kasapäin tuoreita marjoja aamiaisella ja fiilistelen loputtomasti heidän terveellistä linjaustaan ruoan suhteen.
Täällä ihmiset treenaavat paljon ja panostavat terveyteensä. Täällä ollaan ehkä jopa muutama askel edellä Suomesta. Tavallisesta kaupasta löytyy metrien pituinen käytävä ainoastaan täynnä erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Saatan huomaamamattani viettää supermarketissa tunnin tutkaillen ja fiilistellen kaikkea tuota tarjontaa – tuntuu että jokaisella kerralla löydän jotakin uutta. Kaupan tarjonta on todella laaja. Emme ole törmänneet vielä seinään minkään raaka-aineen suhteen – jos kaupasta jotakin ei löydy, voit mennä viereiseen ravintolaan pyytämään sitä korianteria tai tuoretta lihaa. Tämä on aivan uskomatonta.
Täällä suositaan myös paljon paikallisia raaka-aineita, mutta hinnassa se ei kuitenkaan näy. Hintataso täällä ruoan suhteen on noin puolet Suomen tasosta. Voitte siis kuvitella kuinka onnellinen olen kun lappaan 4 pakettia tuoreita mansikoita ostoskärryyn ja maksan niistä kuin karkista.
Olemme törmänneet ainoastaan kahteen suomalaiseen täällä. Tämäkin mukava yhteensattuma tapahtui paikallisella salilla! Se oli hyvin hauskaa ja juttelimme siinä tovin. He vinkkasivat paikallisesta kahvilasta, jossa kaikki oli superterveellistä, paikallista ja luomua – juoksimme tuonne samantien salin jälkeen. Kävimme myös seuraavana aamuna aamiaisella kyseisessä paikassa. Ruoka oli niin herkullista ja terveellistä. Hintatasokin oli alle puolet siitä, mitä samanlainen setti olisi maksanut suomessa. Sieltä sai maailman parasta smoothieta – peanut butter- smoohtie, johon oli lisätty myös vanilla wheytä ja chia-siemeniä. Aamiasella söimme vanilijapuuroa, munakokkelia ja proteiinipannukakkua. Puuro ei ole koskaan ollut niin hyvää! Puhumattakaan tuosta pannukakusta – se oli sellaista, jota en olisi ikinä uskonut olevan edes olemassa. Kaikki oli vain aivan liian hyvää ja olen nyt aivan koukussa tuohon paikkaan.
Täällä syödään paljon valkoista kalaa – kingklip ja linefish. Myös lihaa syödään paljon, mutta possua ei juurikaan – onneksi. Täällä maustetarjonta on myös hyvin kirjava. Aiomme kuskata niitäkin Suomeen niin paljon kuin laukkuun suinkin mahtuu. Lohta täällä ei kannata syödä, sillä se tuodaan tänne Norjasta.
Ravintolassa pienin pihvi 250 g. En huijaa. Ihmettelen miten täällä ei ole lainkaan lihavia ihmisiä näiden annosten puolesta. Luulen, että täällä ihmiset suosivat paljon oikeaa ruokaa. Myös liikunta on täällä selvä intohimo valkoisten keskuudessa. Olen kyllä pohtinut, onko näillä miehillä jotkut supergeenit, sillä KAIKKI ovat todella tikissä. Sellaisessa aivan äärinmäisessä tikissä. He syövät varmaan vain tätä ihmeellisen hyvää lihaa. Pihviannos maksaa ravintolassa 10-15 euroa – suomessa saisit maksaa samasta 35 euroa ja liha olisi sitkeää kuin kengänpohja.
Olen myös syönyt muutamia tunnettuja herkkuja. Cinnamonroll on kuin kanelipulla x 1000. Sen maku on kuin pullan, mutta kuitenkin paljon makeampi ja koukuttavampi. Koostumus on kostea ja hieman tahmainen. Myös kaneliletut olivat aivan törkeän liian hyviä! En kestä. Kuola valuu pelkästään ajatellessani noita.
Täällä on hedelmien ja marjojen lisäksi myös paljon TODELLA hyviä terveellisiä herkkuja. Löysimme parhaimman valikoiman erilaisia proteiinipatukoita ja proteiinimysliä! Täällä patukoiden maku on lähempänä oikeita herkkuja kuin ikinä missään! Täällä on proteiinipatukka, joka on aivan kuin Snickers. Muistatteko mansikka Eskimon? Myös tismalleen saman makuinen energiapatukka löytyy meille terveysfiilistelijöille. Olen puputtanut niitä kun olemme katselleen iltaisin leffoja. En saa näistä ikinä tarpeeksi ja kannan näitäkin kasapäin kotiin!
Treenimahdollisuudet ovat aivan huiput – lenkkimaastoja löytyy paljon erilaisia. Voit kiivetä vuorelle tai voit juosta merenrantaa nauttien sen ihanasta raikkaudesta ja viileydestä. Täällä ilmasto ei ole lainkaan trooppinen, vaan hyvin miellyttävä. Vaikka ulkona porottaisi aurinko ei urheilu silti tunnu lainkaan rankalta – tietysti hikoilen kuin porsas, mutta riittävä nesteytys korjaa tilanteen. Voit myös käyttää mielikuvitustasi ja napata salilta tullessasi mukaan ostoskärryt, jotka joku on hylännyt tien poskeen. Napata kyytiin 60 kiloisen ukon köräleen ja työntää häntä pitkin ylämäkiä. Tienasin tästä 180 sykkeen treenistä muutaman euron – se oli hauskaa! Saleihin on panostettu myös yllättävän paljon ja olemme käyneet treenaamassa nyt kahdella eri salilla. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä toisilleen ja salillakin kaikki moikkailevat ja hymyilevät. Haluaisin tuoda osan tästä maasta mukanani suomeen – ihmisten aitouden ja ruoan. Myös ilmaston siirto olisi ihan kiva juttu. Tiedättekö tytöt, että täällä miehet voivat olla mukavia ja juttelevat paljonkin ihan ilman mitään taka-ajatuksia – rento meininki!
Täällä nautitaan vielä 6 päivää! Koittakaahan jaksaa ystävät <3 -E
Wau, kuulostaa niin mahtavalta!! Mä niin samaistun tohon sun fiilikseen ihan vaan lukemalla tätä sun tekstiä.. kuola rupes valumaan kuvia katsellessa ja pelkästään tekstiä lukiessa! Nauttikaa viimeisistä päivistä 🙂 Erooko se sali millä tavalla suomalaisesta salista? Saatko napattua kuvaa? 🙂 Onko isot salit vai pienet? Voi, että.. oon niin kateellinen mut elän tota hetkee sun kautta ja mielikuvitusta käyttäen 😀
Heippa Jelena! Ihana kuulla, toivottavasti saan lähetettyä edes vähän energiaa sinne 🙂 Nämä kaksi salia joilla olemme käyneet, ovat todella erilaisia. Toinen on todella iso ja aivan pränikkä, toinen vastaa enemmän Suomen perus saleja 🙂 -E
Ooh, tuo vaikuttaa kyllä oikein paratiisilta! Tekisi mieli varata tältä istumalta matka cape towniin 😀 ihanan näköisiä kuvia tullut reissusta ja nuo ruuat sai kyllä veden kielelle täälläkin!
Hyvä jos saan välitettyä tätä fiilistä edes hieman sinne Eveliina 🙂 Nautimme täysillä viimeiseistä päivistä! -E
Rupesin itkemään tätä postausta lukiessani. Siis ihan oikeesti, oiskohan säälittävyyden huippu saavutettu? Tosiaan nyyhkytän ruokakuville?! No joo, älyttömän herkullisen näköisten ruokakuvien ja siitä seuranneen ruokakateuden lisäksi ehkäpä se suurempi nyyhkykohtauksen aiheuttaja on yksinkertaisesti se, että mä niin haluan tuonne. Nyt. Ollut pitkään yksi haavekohteista, mutta nämä tälläiset postaukset vain kasvattavat himoa päästä sinne. No, juuri nyt se ei valitettavasti onnistu, mutta joku päivä ehdottomasti.
Nauttikaa täysillä vielä loppulomasta! Olisi erittäin mielenkiintoista jossain vaiheessa saada lukea lisää postauksia Kapkaupungista reissukohteena. 🙂
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko R 😀 Toivon että sait ehkä lisää inspiraatiota ja toivottavasti pääset itsekin tänne vielä! Nautimme ja muutama juttu varmasti vielä tulossa 😉 -E
Ihana postaus Eevi! 🙂 Mä oon niin nauttinut jokaisesta viimeisimmästä lomapostauksesta, ihan niistä Suomen joulubloggauksista lähtien. Kuvia toivoisin vielä lisää, koska niitä on mahtava päästä fiilistelemään. Tänne synkkyyteen kaivataan aurinkoista ja lämmintä energiaa ja sitä suorastaan tultii näistä kuvista, herkullisista ruoista puhumattakaan. Ne nimittäin voi haistaa ja maistaa kuvista! 🙂
Kielioppinatsina nalkutan vielä siitä että miksi ihmeessä olet kirjoittanut Suomen koko ajan pienellä alkukirjaimella, kun Etelä-Afrikka ja Norjakin meni oikein 😉 Oma maa mansikka, muu maa mustikka! Hihi.
Nauttikaa lomasta niin riittää virtaa Suomessa odotella kevättä 🙂
http://musclefetish.blogspot.fi/
Ihana kuulla, että sinnekin pimeyteen on välittynyt jotakin <3 Kiitos myös kielikorjauksesta - täällä on aika tiukassa (usko tai älä), joten syyllistyn pahasti hutilointiin myönnän ;) -E
Miten olet kokenut turvallisuuden Kapkaupungissa?
Aluksi hieman jännitti, mutta olen kokenut olon koko loman todella turvalliseksi. Talot ovat vartioituja, emmekä liiku koskaan ulkona pimeän tullen. Hyvin pärjää näin 🙂 -E
Vau, vitsi että matkakuume kasvoi. Oon odottanut tuota ruokataivasta jo tovin ja huomenna enää kuukausi, että pääsen sinne myös. 😉 Ihana lukea vinkkejä ja juttuja sun blogista ja fiilistellä etukäteen. Oon pohtinut, et uskallanko lenkkeillä siellä yksin? Mä treenaan tuolloin puolimaratoniin ja mies käy vain crossfitissa, joten lenkille on päästävä yksin. Mitä mieltä oot, onko sielä tarpeeksi turvallista siihen ? 🙂
Tosi kiva kuulla Vilma 🙂 Täällä on oikeasti turvallista päivisin, iltaisin emme juuri ulkona liiku. Joten treenaaminen onnistuu todella hyvin 😉 Emme haluaisi lähteä täältä – aivan upeaa <3 -E
Mahtava postaus! Tuonne on pakko joskus päästä, vaikuttaa niin terveelliseltä ja kivalta paikalta 🙂
Tämä on kieltämättä Kia treenaavan ihmisen paratiisi 😉 -E
Allekirjoitan kaiken. Olin jo vaihto-oppilaana Kapkaupungissa, ja sinne palaa aina kun mahdollista.
Ja kyllä, miehet on uskomattomassa kunnossa. Ihana maa! 😉
Jee haha hauska kuulla Ensi! 😀 Upea paikka -E
Onpa loistokasta ja ylellistä. Jotenkin vaan tuntuu surulliselta, kun tiedän miten paljon kurjuutta ja köyhyyttä Etelä-Afrikassa on. Oletteko käyneet hökkelikylissä ja nähneet lapsia, jotka näkevät nälkää samalla kun te mässäleitte pihvillä? Suljetteko silmänne kurjuudelta, jotta voitte itse hyvällä omallatunnolla nauttia? Nauttikaa te valkoiset siellä yltäkylläisyydestänne sillä välin kuin vähempiosaiset taistelevat joka päivä, jotta saisivat ruokaa pöytään. Tuntuu kauhealta nämä sinun “valkoiset” postaukset 🙁
Hei Laura, monella on vääränlainen käsitys Etelä-Afrikasta ja varsikin Cape Townista – täällä asuu paljon valkoisia. Elämme täällä myös tuttavien luona, jolloin tämä sydäntä särkevä köyhyys ei näy juurikaan meille lomaillessamme. Elämme heidän tavallaan ja heidän tapojaan kunnioittaen.
Muu osa Afrikkaa on ehkä enemmän tätä sinun tarkoittamaasi osaa Afrikasta – köyhyyttä ja nälänhätää. Täällä taas on aivan toisenlaista – tämä ei tunnu olevan edes Afrikkaa kun täällä katselee katukuvaa. Täällä on tottakai köyhiä ja tuemmekin joka päivä antamalla heille omasta pussistamme ruokaa. Mutta yhtälailla Suomessakin on köyhiä ihmisiä, siinä missä täälläkin. Täytyy myös itse muistaa miksi täällä on – lomalla ja rentoutumassa. -E
Nyt ainaki tiedän minkä paikan lisään pakkopäästä- listalleni 🙂
Nauttikaa!
Kannatan 😉 Huippua -E
Vitsit, se kuulostaa kyllä todelliselta unelmapaikalta ja -lomalta! Mulle tuli ihan älytön nälkä, kun lueskelin sun ruokajuttuja ja katselin noita ihania kuvia… namnam 😀 Mahtavaa loppulomaa!
Oli kyllä huippu paikka ja paras loma ikinä! 😉 -E
Moro!
Mun on monesti pitänyt heittää sulle kommenttia ja kiittää sua tästä loistavasta blogista! 🙂 Saan itse tästä valtavasti inspiraatiota ja motivaatiota omaan treenaamiseen. 🙂 Vaikka itse olenkin lievästi liikuntavammainen ja treenaan, niin jotenkin mulle tulee sellainen olo, että jos joku muukin pystyy saamaan hyviä tuloksia treenillä, niin kyllä mäkin pystyn (tosin se vaatii mulla enemmän töitä)! 🙂
Pidä toi asenne!! 🙂
Ihana kuulla Elina 🙂 Upea tsemppi sulla ja täysin oikea asenne! Ihailen suuresti. Mahtavaa tammikuuta ja tsemppikset treeneihin täältä -E
Tuo paikka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta! Pakko päästä joskus sinneppäin lomalle.. 🙂
Se oli sitä Mari! 😉 Pääsisinpä takaisin pian -E
Aah yhdyn niin yllä kommanneisiin: mikä fiilis ja himo matkustaa Afrikkaan tästä postauksista tulikaan, aaaaaaaah ei kestä!! Olen jo pitkään himoinnut matkaa Kap Verdelle, enkä voi enää muuta kuin alkaa miettiä kuumeisesti kuinka hemmetissä tuonne pääsisin. Ruoka, aurinko, fiilis ja treenimahdollisuudet.. Näkeekä tuolla koskaan surullisen näköisiä ihmisiä? Tuskin 😉 Nauti vielä kun voit – meidän lukijoidenkin puolesta! 🙂
Voi Johanna tämä oli kyllä paras lomani ikinä! Olen edelleen niin fiiliksissä siitä 🙂 Ihmiset hymyilevät ja ovat ystävällisiä toisilleen. En törmännyt kertaakaan ilkeisiin ihmisiin tuolla, vaikka paljon pyörittiinkin. Kaipaan jo takaisin! -E
Aaah, mitä ruokia! Vaikuttaa näiden sun postausten perusteella ihan unelma paikalta 🙂 meni listan kärkeen, ihan pakko päästä tonne!
Se on Emilia mun oma suosikkini! Pakko päästä uudelleen 😉 -E