LA girl

Viikko meni hujauksessa. Tuntuu että ehdin vasta laskeutua Losin ilmaan, kun jo piti joutaa pois sieltä. Pahoitteluni siis hiljaiselosta, sillä se ei ollut lainkaan tarkoituksellista. Minä vaan hurahdin! Niin hirveästi kaikkea uutta ja mielenkiintoista, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Tai ehkä en tiedä mihin lopettaisin. Aloitetaan nyt kuitenkin tämä sekalainen sepustus jostakin päästä. Ensinnäkin, se oli ruokafiilistelijän paratiisi. Sen te ehkä saatoittekin jo arvata?

Ihana lukijani fiilisteli jo ennen lomaani tulevaa vierailuani Losissa erityisesti sen ruokakaupan takia – Whole Foods Market on paratiisi. Olisin voinut viettää siellä päivän. Hedelmäosasto ei tarkoittanut muutamaa mansikka- ja mustikkarasiaa, vaan ihan omaa pitkää osastoa. Näissä hedelmäpurkeissa ei lillunut sitä ällöttävää nestettä, eikä niihin oltu piikitetty mitään säilöntää pidetäviä ruiskuttelujakaan. Sieltä saattoi ostaa take awayksi oikeastaan mitä vain tuoreista salaateista kvinoapuuroihin ja hedelmäsalaateista orgaanisiin herkkuihin. Vaihtohtoja oli siis pilvin pimein ja minun teki mieli ostaa kaikkea. Ainut mikä täällä oikestaan minut yllätti, oli korkea hintataso. Se ei hidastanut, hillitsi ehkä hieman. 

Ruokarunko pysyikin yllättävän siistinä läpi reissun. Johtui osaksi siitä, että kaikkea herkullista ja terveellistä oli niin helposti saatavilla. Teki mieli tuoretta ja raikasta. Mutta kyllä niitä paljastuksia on kuitenkin vielä tulossa.

Nämä minun tuorepuristetut mehut, munakaspuurot ja proteiinipannarit eivät olleet halpoja. Sanoisinko että hintatasoltaan Suomen kanssa samoilla linjoilla. Kahden hengen aamiainen kustansi kutakuinkin 50 odollaria ihan hupsista vaan. Ruokakauppaan sai upotettua 180 taalaa, joka on tämän hetkisen kurssin kanssa suurinpiirtein saman verran euroissa. Aivan vain hitusen vähmmän. Eikä siinä ollut kuin aamiaistarvikkeita ja tilpehööriä. Proteiini on ilmeisen IN ihan kaikessa. Karkeissa, kekseissä ja hampurilaisessa.

Annoskoot olivat kyllä Suomeen verattuna tuplat, tai jopa triplat. Löimme vetoa aamiaislautasestani, sillä se oli niin älyttömän iso. Lautasella komeili neljä tavallisen lautasen kokoista pannaria, kaksi kanafilettä ja siihen kylkeen munakokkelia kolmen naisen edestä. Ruoka voitti ja letuista jäi syömättä muutama haarukallinen. En voittanut 200 dollaria, mutta sain lohdutuspalkinnoksi housut. Housut jotka tulevat navan yli ja pitävät masun kivasti kasassa ja piilossa. Kiitos, true love.

Shoppailutkin jäivät siis aika laihaksi heikon euron vuoksi. Muutamia treenilöytöjä tuli tottakai tehtyä! Camarillo on iso outlet-kylä, josta löytyy paljon kaikkea. Suosittelen suuntaamaan sinne treenivaatteita mestästämään.

Mielestäni auto on ehdoton. Losissa on paljon nähtävää, joten auto on kätevin ja jopa edullisin tapa nähdä kaupunkia. Ruuhkat eivät olleet mitään järkyttäviä, sillä ne sentään toimivat. Meidän ruuhkat täällä Suomessa vain seisovat paikoillaan.

Treenipaikkoja löytyy paljon! Kävin korkkaamassa La Fitneksen ja Muscle Mechanics-gymin. Jälikinmäisessä oli varsin tuttavallinen ja tiivis ilmapiiri. Paikasta löytyi kuitenkin kaikki tarvittava treenin kannalta. La Fitness ei iskenyt salin, eikä sen valtavan massan vuoksi. Losissa personal trainer tekee isosti bisnestä, sillä todella monet treenaavat oman pt:n kanssa.

Myös Pt-palveluiden hintataso on korkeampi Suomeen verrattuna. Olemme siis aika edullisia täällä oikeasti 😉 Siellä tykättiin selvästi myös hifistellä ehkä vähän liikaakin treenisalilla. Sivusilmällä tarkasteltuna valmentajat eivät olleet kovin intensiivisesti mukana treenihengessä. Pitää ehkä tulla näyttämään mallia myöhemmin…

Jatketaan tätä tarinaa vielä tovi. Ihanaa viikonloppua ystävät <3 -E