arki Blogi hyvinvointi Mieli onnellisuus Perhe ja suhteet Terveys ystävyys

Me kaikki kohtaamme ennakkoasenteita

eeviteittinen_blogi_luonteenpiirteet_ulkopuolisuus_ennakkoasenteet_kuva_puurovisuals

Oletko sinä herkkä yksilö, joka mukautuu helposti, eikä välttämättä viitsi sanoa asioita aina ääneen? Ei ainakaan sellaisia, joista voisi aiheutua mielipahaa, tai erimielisyyksiä? Vai oletko kenties se, joka on ulkopuolisen silmin aina suora ja vahva mielipiteissään? Määrittelemme helposti ihmiset tietynlaisiksi. Toisinaan kemioiden kanssa saattaa olla hankalaa, jos molemmat ovat omasta äärilaidasta. Näin iän myötä olen ymmärtänyt, kuinka toisen näkökulmaan täytyy yhä useammin laskeutua, vaikka se ei helpolta tuntuisikaan. Meidän omat mielipiteemme tuntuvat toisinaan niin ehdottomilta, mutta eivät todellisuudessa oikeasti ole sellaisia. Se on vain tarpeeksi vahva tunne, johon luotamme sokeasti. Totuus se ei aina ole, mutta helposti pidämme sitä sellaisena. Tunnustan saavani itseni tasaisesti kiinni tämänlaisista tilanteista. On ihan hyvä huomata käyttäytyvänsä välillä kuin idiootti. Silloin asialle voi tehdä jotakin.

Olen myös huomannut sen, kuinka herkkiä yksilöitä kohdellaan helpommin silkkihansikkaat kädessä. Myös itse teen sitä välillä, sillä se tulee jotenkin vähän vahingossa. En viitsi sanoa jotakin, ettei toinen loukkaantuisi. Siitähän tulee useimmiten vain enemmän ongelmia, sillä ei toisen suojeleminen useimmiten helpota tilannetta. Kaikkia pitäisi kohdella tasapuolisesti, mutta kuinka usein se oikeasti toteutuu oikeassa elämässä? Onko meillä kaikilla lopulta ihan samat tuskat kannettavana?

eeviteittinen_blogi_LauraPoutanen_photoshoot_winter_finland_Ivalo

Minut nähdään usein vahvana ja määrätietoisena. Koska minulla on usein aina mielipide, törmään toisinaan siihen, ettei minulle uskalleta sanoa asioista ääneen. He ovat usein ihmisiä, jotka eivät kunnolla tunne minua. Se on ennakkoasenne. Hyvä ystäväni sanoi minulle tässä taannoin: “sinä olet itseasiassa ihminen, jolle voi puhua todella suoraan asioista ja osaat keskustella ne auki”. Jollekin toiselle tämä kommentti ei välttämättä jäisi mitenkään erityisesti mieleen, mutta minulle se oli paitsi kohteliaisuus ja oivallus. Olen nimittäin kuullut ja kokenut enemmän kuin tarpeeksi sitä, kuinka vahvuuteni käännetään minua vastaan. Sinulle ei voi puhua. Tämähän ei todellisuudessa perustu mihinkään, mikäli henkilö ole antanut edes tilaisuutta. Lokerointi on meille kaikille niin kovin helppoa ja sokeudumme. Rakastan myös oikeasti sitä, jos joku muu ottaa ohjat käsiin – annan ne hyvin mielelläni! Olen vain monesti joutunut tilanteen johdattelemana siihen, että nyt on jonkun tartuttava toimeen (eli minun).

Näin aikuisena voin sanoa, että puhumisella selvitetään mitä tahansa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta toisen mielipidettä on tärkeää kuulla. On tiedettävä mistä jatketaan eteenpäin, vaikka yhteistä ratkaisua ei aina löytyisikään. Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sellaisena kuin on.

Herkkiä helposti suojellaan ja asioita saatetaan kaunistella. Tärkeitä asioita saatetaan jättää jopa kertomatta. Mutta miten me paksunahkaiset sitten? Ainakin itse olen kokenut paljon ennakkoluuloja. Ennakkoluulot ja asenteet koskevat meitä kaikkia, olit sitten ujompi, tai räiskyvämpi persoona. Se miksi meidät on luotu ei pidä muuttaa, mutta jokaisessa on asioita kehitettävänä – ei muita varten, vaan itseään varten. Jokaisella meillä on oma kasvukäyrämme. Jokaisella on omat vahvuutemme.

Monesti herkät ja hieman ujot ihmiset kertovat omia tarinoitaan siitä, kuinka ovat jääneet ulkopuolisiksi. Mutta minusta on tärkeää myös tuoda kolikon kääntöpuolta esiin, josta ei aina niin puhuta. Olen jäänyt ulkopuoliseksi siksi, että ennakkoasenteet ovat olleet niin vahvat. Luotu kuva on muodostettu pahimmassa tapauksessa ulkonäön perusteella, tai pintapuolisen TV-ohjelman. Tai puheen voimakkuuden, sosiaalisuuden, tai harrastuksen perusteella. Mikään näistä ei kerro siitä, millainen ihminen olen.

Minulle on ok, jos joku ei pidä minusta sellaisena kuin olen. Se kuitenkin toisinaan raivostuttaa, jos tuomitseminen on tapahtunut ilman oikeita perusteluita. Olen useasti kuullut lauseen ” olet ihan erilainen kuin luulin. Olet ihana”. Se saa aina yhtä hämilleen. Mitä jos seuraavaksi kysynkin: “millaiseksi minua luulit?”.

eeviteittinen_nature_winter_wonderland_blog_photo_Puurovisuals

eeviteittinen_Ivalo_marita_huurinainen_coat_winter

Olen itse kokenut yksityiselämässä paljon sitä, että asiat jätetään roikkumaan. Oletetaan, ettei minun kanssani voisi puhua. Oletetaan, että asian laita on niin, tai näin. Se jos mikä turhauttaa! Jopa silloin, kun olen itse kysynyt suoraan, mutta en ole saanut vastausta – vastausta, joka on oikeasti ollut koko ajan olemassa. Yritykseni keskustella neutraaliin, tai jopa hieman ymmärtäväiseen sävyyn on saatettu blokata täysin – koska ennakkoasenteena on saattanut olla se, ettei ujompi pärjää keskusteluissa. Vaikka oikeasti itseasiassa kaikkein parhaat neuvottelut, keskustelut ja oivallukset tapahtuu oman vastakohdan kanssa. Jokainen tärkeä ihmissuhde tarvitsee avoimen puheyhteyden ilman, että kummankaan tarvitsisi pelätä. Luottamus on ehdoton sille, että molemmat saavat olla sellaisia kuin ovat. Ilman turhaa suodatinta. Kun kunnioitus ja luottamus kulkevat käsi kädessä, ollaan usein jo todella pitkällä.

Minulle on ollut tärkeää oikeasti opetella puhumista ja itsensä ilmaisua. Jos kotona ei ole opetettu, joutuu tämän työn tekemään itse aikuisena. Mahdollista se on kyllä ja olen tehnyt sen kanssa kovasti töitä. Silti se millainen persoona olen, ei muutu. Toisinaan koen olevan vahvasti vääränlainen, keskeneräinen ja syypää kaikkeen juuri siksi, että koen kaiken olevan minun vastuullani. Aina on sanottu, että olen niin sitkeä ja vahva, että mikään ei tunnu miltään. Mitä jos en halua olla ja mitä jos oikeasti tuntuu ihan helvetin pahalta? Mikä luokittelu tämäkin oikeasti on?

Olen loppupeleissä myös hyvin herkkä tunneihminen, vaikka persoonani onkin ulospäin suuntautunut, iloinen ja rempseä. Olen toki myös ollut aina hyvin itsenäinen ja määrätietoinen. Ketään ei kuitenkaan pitäisi lokeroida mihinkään boksiin. Ketään ei pitäisi kohdella huonosti ja jokaisella on vaikeaa, vaikka miltä asiat näyttäisivät ulospäin. Usein ajatellaan, kuinka ujommat yksilöt kokevat ulkopuolisuuden tunnetta, tai ennakkoasenteita – kyllä samaa tapahtuu myös meille, jotka olemme luonnostamme pirskahtelevia ulospäin.

eeviteittinen_blogi_hyvinvointi_suhteet_erilaisuus_ennakkoasenteet eeviteittinen_blogi_sosiaalinen_hyvinvointi_kuva_laura_poutanen

Myös pärjääminen, sekä tukeminen näkyvät usein eroavina erilaisten persoonien kesken. Otetaan esimerkiksi kaksi sisarusta, joista toinen on hyvin herkkä ja toinen kunnon rämäpää. Siskoni lapset ovat täydellinen esimerkki tästä! Vaikka yksilöt olisivat kuinka erilaisia, kohdellaan molempia silti tasapuolisesti. Herkemmän kanssa saatetaan käydä hieman toisenlaisia keskusteluita ja haasteita, kuin tämän rätisevän rämäpään. Silti molemmilla on tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja molemmat tarvitsevat ihan yhtä paljon huomiota. Vaikka tälle ulospäin räiskyävälle jotkut asiat elämän varrella olisivatkin helpompia käsitellä ja kohdata, ei heitä voi siltikään ajatella kohtelevansa eri tavalla. Vahvuudesta ei kerro se, onko ujompi vai rohkeampi. Ne ovat vain persoonamme piirteitä. Vahvuus on ihan jotain muuta, joka löytyy meistä kaikista eri muodoissa. 

Jokainen meistä tietää jo, millaiset ihmiset tekevät meille hyvää ja tuovat lisäarvoa elämään. Emme me silloinkaan lajittele ketään persoonan mukaan, vaan arvojen. Jokainen on tärkeä ja oikeanlainen juuri sellaisena kuin oma persoona on tänne ilmentynyt<3 Se rakentaa itseluottamuksen ja olon siitä, että on juuri oikeanlainen ja todella merkityksellinen.

Kuvat – Laura Poutanen /Puurovisuals

Takki – IVALO / Marita Huurinainen