Tulosten takana
Olen törmännyt tähän ongelmaan niin itseni, kuin myös omien asiakkaideni kassa. Sitoudutaan, toteutetaan ja painetaan sata lasissa. Silti ajoittain tekeminen on tahmeaa. Salille menoa on kiva venyttää mahdollisimman pitkälle iltaan ja ruokaileminen tuntuu olevan yhtä kaavamaista, kuin kilpailuihin valmistavat dieetit. Osa saa vedettyä motivaatiokäyränsä nollaan, osa saattaa ajautua jopa ylikuntoon. Miten aluksi niin ihana, tärkeä ja motivoiva asia voi johtaa täystuhoon? Onko tulosten takana hampaat irvessä suorittaminen ja täysi omistautuminen, vai voiko tuloksia saavuttaa myös toisella tavoin?
Tiedän kuinka helppoa on hurahtaa johonkin. Tosiasia on kuitenkin se, että huuma laskee. On kuitenkin mahdollista säilyttää sama tuloksellisuus, ihan ilman alkuhuuman nostattamaa piikkiäkin. Olen opetellut ulos suorittamisesta ja keskittynyt yhä enemmän tekemisestä ja olosta nauttimiseen. Suorittamiseen ajautuu usein ajan kanssa, tahtomattaan. Siksi pyrin treenailemaan monipuolisesti, jotta välttyisin tältä “loppuun palamiselta”. Joskus on hyvä pitää ihan puhdasta taukoakin! Tuloksia tulee, kunhan muutama asia toteutuu. Paitsi säännöllisyys, riittävä kuormitus ja progressio, mutta myös palautuminen on huomioitava.
On yksinkertaisesti nautittava siitä, että astuu pois mukavuusalueelta päivän kunnon mukaan. Joskus se tarkoittaa palauttavaa aerobista ja venyttelyä, joskus taas jalkatreeniä kuola valuen pitkin poskia. Unohdamme liian usein kuunnella omaa kehoa kokonaisuutena. Jos stressi paukuttaa ylhäällä jatkuvasti, ei ole välttämättä järkevää piikittää samaa lääkettä treeneissäkin.
Tein perjantaina virallisen paluuni kuntosalille. Olen pitänyt tiedostettua taukoa noin 5 kk, mutta liikkunut kyllä silti. Kehitin eri osa-alueita, mitä salitreeneissä. Tauko teki todella hyvää omalle päälle ja toki myös lihaksistolle ja hermostolle. Voimatasot hakevat paikkaansa, mutta se on tottakai väistämätöntä. Oli kuitenkin loistavaa huomata, kuinka aerobinenkunto on parantunut jo aikaisemmin hyvästä sellaisesta. Myös hermotus pakarassa tuntu toimivan aiempaa paremmin. Olen toki oheisharjottelussa keskittynyt myös sen parantamiseen. Pahin haasteemme on oma pääkoppamme. Pää sanoi että eihän tässä tehdä mitään, vaikka nyt pitkäjänteisen tekemisen jälkeen huomaa, kuinka “himmaaminen” teki oikeasti hyvää ja toi niitä tuloksia. Tämän mielen niskuroinnin vuoksi onkin monelle usein parempi ulkoistaa ohjelmointi ja valmennus.
Pakko sanoa, että ainakin oma motivaatio on nostettu jälleen sen vaatimalle tasolle. Onneksi maltoin. Tämä maltti vaikutti myös ruokailutottumuksiin ja herkkuhimojen tasapainottumiseen. Sopivan rennosti kun tekee, saa usein paljon enemmän kuin väkisin tekemällä. Olen kuullut joskus seuraavanlaisen sanonnan; ” Jos haluaa ihan hirveästi juoda lasin punaviiniä, kannattaa se toisinaan juoda. Sillä jos siitä aina kokee kieltäytyvänsä, nostattaa se stressitasoja”. Jos sallii sen hyvän jutun itselleen välillä, hyväilee sen nauttiminen mieltä ja kehoa enemmän. Plus miinus nolla-peliä miten päin tahansa kääntäisi. Huomioitavaa kuitenkin on toki se, kuinka usein näitä mielitekoja tulee ja kuinka usein niille on hyvä antaa tilaa. Mieli toimii minkä tahansa kohdalla samoin; ” sitä haluaa mitä ei voi saada”. Siksi näitä varsinaisia kieltoja ei kannata asettaa loputtomiksi säännöiksi.
Saamme tuloksia monella keinoin, mutta kaikkein pysyvimmät tulokset tulevat pitkäjänteisellä tekemisellä. Se ei kuitenkaan ikinä tarkoita sitä, että pitäisi edetä hitaasti, tai että tuloksia tulisi odotella pitkään. Jokaisella on täydet mahdollisuudet kehittyä ja saada tuloksia. Yhtälössä on kuitenkin hyvä huomioida, millaisilla eväillä on hyvä lähteä liikenteeseen. On otettava huomioon muutakin kuin se, millainen liikuntatausta tai kuntotaso on. Liikkumisen tulisi muuttua samassa tahdissa kuin muukin elämä. Pitäkää se mielessä<3
Loistavaa viikkoa ja aurinkoa päivään! -E
