Vuoden päätös

Lumi kimmeltää ja puut taipuvat alaspäin tuon valkoisen peitteen painosta. Vaikka on pimeää, ei ole kuitenkaan. Välillä maisema näyttää siltä, kuin sitä katselisi värjäävien lasien läpi. Keltainen taivas muuttuu seuraavassa hetkessä siniseksi.

Olemme Rukalla, meidän mökillä. Rakastan tuota paikkaa. Siellä muistaa kuinka vieraantuneita olemme luonnosta ja sen parantavasta voimasta. Luonto, erityisesti metsä parantaa stressiä ja jopa masennusta. Enkä ihmettele.

Pakkasta on reilut -20 astetta kavutessamme Oulankan luonnonpuiston reittiä eteenpäin. Lumi upottaa välillä niin, että vaihdan kävelyn konttaamiseen. Naurattaa. Välillä pysähdymme kuuntelemaan. Kuuntelemaan hiljaisuutta. Vain me kaksi ja luonto. Voiko mitään parempaa ollakaan? Seuraavaksi pysähdymme ihastelemaan kosken kuohuja. Voimakkaita, jopa pelottavia. Silti niitä voisi katsella tuntitolkulla. Seitsemän kilometrin matka päättyi erätulen loisteeseen kamomillateetä siemaillen. Täydellistä. 

 Lumi narisee jalkapohjien alla ja tähdet loistavat kirkkaana pakkastaivaalla. Hiki valuu pitkin selkäpiitä, mutta pakkanen viilentää olon nopeasti. Laskeudun rauhallisesti hyiseen veteen ja uin hetken. En tunne kylmyyttä vielä. Noustessani ylös voin tuntea kuinka veri lähtee virtaamaan ja jumissa olevia lihaksia särkee. Nilkat tuntuvat siltä, että ne voisivat mennä sirpaleiksi yhdestä kolauksesta. Tuo kirvelevä kipu häviää kuitenkin nopeasti ja tilalle tulee mielettömän lämmin fiilis. Avannossa on parantavaa voimaa. Erityisesti kun läsnä on vain sinä ja minä.

Näissä tunnelmissa päätetään tämä vuosi 2017. Kiitos menneestä vuodesta te mahtavat, ihanat, arvokkaat lukijani <3 Oikein loistavaa uutta vuotta kaikille! Ensi vuonna siirrymme omalle blogialustalle vähintääkin yhtä hyvällä meiningillä.