Ei se mitä olet, vaan se millainen olet
En tiedä mitä sanoisin. Olen vihainen ja sisälläni kiehuu. Samaan aikaan koen surua. Pidän sen sisälläni ja puren hammasta. Mietin, miltä mahtaa tuntua vain katsella vierestä. Istua ja seurata ottelua, jossa piti itse otella. Sillä paikalla, missä nyt joku muu seisoo itsevarmana ja luottavaisena. Olemme Puolassa, Gdańskissa sijaitsevalla loppuun myydyllä Ergo areenalla. Isoilla näytöillä kuuluisi näkyä oma naama ja kuulutuksissa kuulua oma nimi. Ei mitään. Kaikki on pyyhkiytynyt pois ja sinä voit vain katsella vierestä, kun joku muu elää unelmaasi. Tajuat olevasi korvattavissa. Tajuat, että sinulta vietiin siinä hetkessä kaikki mitä halusit. Nyt täytyy olla vahva. Pinnan alla kuohuu, mutta kukaan ei näe sitä. Kykenen kuitenkin aistimaan, että nyt ollaan herkillä. Mieli on maassa, eikä sitä paikkaisi nyt mikään. Edes minä en pystyisi tuota reikää sinussa paikkaamaan. Koen olevani voimaton tämän kaiken edessä.
En ole kokenut samanlaista avuttomuutta, mitä olen kokenut Teemun loukkaantumisen jälkeen. Näen Teemusta, kuinka hän kärsii. Ei niinkään vamman takia, vaan siksi ettei hän pääse tekemään sitä mitä eniten tässä maailmassa rakastaa. Urheilua, liikkumista ja tuota lajin tuomaa adrenaliiniryöppyä, joka antaa energiaa jokaiseen päivään. Ei työpäivää, jonka aikana kokisi olevansa tärkeä, tekevänsä jotakin millä on väliä, kokevansa onnistuvansa jossakin. Elämä on kuitenkin toisinaan raadollista, eikä siihen auta kuin positiivisien asioiden löytäminen juuri silloin, kun niitä ei tunnu löytyvän. Aika auttaa, mutta se menee tautisen hitaasti silloin, kun se saisi mennä pikavauhtia eteenpäin. Arki on muuttunut tahmeammaksi, mutta vain hetkellisesti.
Urheilija on lopulta aina yksin. Luulen että ihan jokainen heistä on kokenut äärimmäistä yksinäisyyttä urallaan, sillä eteen tulee tilanteita, kun kukaan ei kykene auttamaan. Taakka on kannettava yksin. On karua ajatella, että jokainen urheilija on korvattavissa. Jokainen. Minä olen täällä kuitenkin muistuttamassa häntä joka päivä siitä, että hän ei ole korvattavissa koskaan ihmisenä. Hän on kaikki jollekin, hän on tärkein minulle.
Se otteleeko vai eikö, ei määritä minulle Teemua. Siinä on kaksi eri persoonaa. On työ ja vapaa-aika, ihan kuten meillä kaikilla. Statuksen ei tulisi määrittää meitä ihmisenä. Usein se mitä olemme saavuttaneet kiinnostaa vain meitä itseämme. Me olemme itse määrittelleet itsemme ja arvomme sen mukaan. Todellisuudessa muut eivät määritä sinua samalla tavoin. Muut välittävät ja määrittävät sinut sen vuoksi, millainen ihminen olet, ei sen mukaan mitä olet. Miten kohtelet muita, millaisia ovat arvosi ja millainen olet luonteeltasi. Tämä on asia, joka tulisi muistaa meidän jokaisen. Meidän tulisi pyrkiä siihen olotilaan, jossa ajattelemme näin myös itse itsestämme. Vain sitä kautta voimme hyväksyä kaiken ja löytää aidon tasapainon elämään. Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat hetkellisiä. Tapahtuman jälkeen on jäljellä vain oppimista ja kehittymistä.
Nyt onnistumisia ja hyvää fiilistä on haettava muualta. Jokaisessa päivässä on positiivisia asioita ja ne täytyy vain löytää jonkun uuden reitin kautta <3 -E
