Erilaiset me
Toinen odottaa kotiin pääsyä, toinen meistä voisi vielä jäädä. Toinen rakastaa seikkailuja ja uusia asioita, toinen taas nauttii kaikista eniten rutiineista ja turvallisesta ympäristöstä. Olemme hyvin erilaisia Teemun kanssa, vaikka luonteistamme löytyykin paljon samaa. Minä olen se heittäytyjä, joka tylsistyy helposti paikallaan oloon. Meno ja meininki ei ahdista, vaan se kaikki saa minut liikkeelle. Teemu taas rauhoittaa ja luo arkeemme tasapainoa. Hän arvostaa pysyvyyttä. Yhtälö ei aina ole helppo, mutta mahdollinen se on silti. Se vaatii minusta kaikkein eniten sitä, että molemmat saavat olla sellaisia kun ovat. Pystymme myös tukemaan toistemme heikkouksia omilla vahvuuksillamme. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin arvostaa toisen mielipiteitä ja erilaisuutta. Ymmärrys kasvaa yhteisien vuosien myötä, joka vahvistaa tiimissä pelaamista.
Mietin miten kuukausi Kanadassa menisi. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä siellä korostui nimenomaan se, kuinka erilaisuus voi vahvistaa yhtälöä. Vaikka Kanada olikin täyttä arkea, oli se kuitenkin hyvin erilainen, kuin tavallinen arki täällä Suomessa. Kaipasin toki omia rutiineja, töitä, aikaa kavereiden kanssa, sekä myös sitä ihan omaa aikaa yksin. Silti yritin nauttia siitä kokemuksesta mahdollisimman paljon. Vaikka olimme kuukauden ajan yhdessä 24/7, ei toisen naama alkanut ärsyttämään. Aika huojentavaa hei!:D Asiaa toki helpotti esimerkiksi se, ettei arjen askareita, tai menoja juurikaan ollut. Nämä kun usein aiheuttavat niitä harmaita hiuksia ja kiukunpuuskia arjen keskellä. Oleminen oli kohtalaisen helppoa, vaikka loma siitä olikin kaukana. Reissu vahvisti meitä yhdessä ja sieltä tarttui mukaan taas uusia elämän oivalluksia.
Pääsimme eilen illalla kotiin ja nyt ollaan jo arjessa rytinällä kiinni! Heti kotiin päästyämme kirjattiin olohuoneen seinällä olevaan kalenteriin reissun tärkeimmät opit. Ole läsnä, älä pelkää, heittäydy ja toista päätyivät lopulta tärkeimmiksi. Vaikka en Teemun treenaamiseen osallistukaan, käymme paljon keskusteluita aiheen tiimoilta. Näitä asioita purkaa helpommin ulos, kun ympärillä ei ole koko ajan muita ärsykkeitä. Kuten sitä televisiota, musiikkia, pleikkaria, arjen tehtäviä, tai muita ihmisiä. Kovin helposti pakenemme arjen kiireisiin sitä kaikkein olennaisinta; olemista, eli läsnäoloa. Ehkä juuri siksi poissa ollessa näkee asioita eri valossa?
Läsnäoloon tarvitaan mielen virittämistä oikealle taajuudelle, ei oikeita olosuhteita. Kun olemme, alamme usein puhumaan. Mieli saa tilaa olla vapaana, jonka jälkeen alkaa pulputa oivalluksia. Kun alamme avaamaan omia ajatuksia ja tunteita toiselle, selkeyttää se usein paljon enemmän myös itselleen. Omissa ajatuksissaan eläminen tuo vain harvoin samanlaisia viisauksia pintaan. Mutta se mitä meistä jokainen tarvitsee hyväksymisen lisäksi, on kannustaminen. Näitä yksinkertaisilta tuntuvia sanoja ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvänä. Ne tarvitsee kuulla ääneen joltakin toiselta.
Pelko on asia, joka estää meitä tekemästä asioita. Se on täysin turha, sillä se on pelkästään jarruttava voima. Pelko kannattaa aina kohdata jollakin tasolla, oli kyseessä mikä tahansa. Sen voi käsitellä itselleen parhaalla tavalla ja usein se vaatii meiltä useita kertoja. Kannattaa kuitenkin kysyä itseltään: Mihin tarvitset pelon tunnetta? Voitko päästää siitä irti? Mitä tapahtuu jos et pelkää? Ajatuksissamme tapahtuu paljon reaktioita, joissa voimme valita. Usein unohdamme, että meillä tosiaan on kaikki valta. Aina se ei ole niin helppoa, mutta mahdollista työstää johonkin suuntaan. Me voimme johtaa pelkoa, kun ensiksi ymmärrämme sitä. Ajattelemme pelosta usein negatiivisesti, mutta jos ajatuksen pystyy virittämään positiiviseksi, voi siitä löytää myös palon.
Heittäytyminen kehittää meitä. Se vaatii uskallusta ja rohkeutta, jota löytyy meistä kaikista. Kun uskallamme, huomaamme usein saavamme paljon sellaisia asioita, joita olemme toivoneet tietoisesti. Ne tulevat aina silloin, kun mieli on avoinna ja olemme valmiita seikkailuun! Jokainen päivä on uusi mahdollisuus heittäytyä. Heittäytyminen tuo hyvää fiilistä ja kasvattaa itseluottamusta.
Vaadimme aina toistoja oppiaksemme uuden taidon, tai tavan toimia. Toistot ovat oppimisen edellytys ihan kaikessa. Siksi on turha piiskata itseään epäonnistumisista – tarvitset vain lisää toistoja onnistuaksesi! Pystyt siihen. Jos haluat sisäistää jotakin, se vaatii aina toistoja. Oli kyseessä sitten urheilusuorite, käyttäytyminen ja reagointi, uuden tavan oppiminen, tai vanhasta tavasta eroon pääseminen. Lapset ovat loistava esimerkki! He jaksavat aina nousta, vaikka toisinaan pystyssä pysyminen ei onnistuisikaan. Sinnikkäitä pieniä olentoja, jotka eivät osaa epäröidä. Tätä asennetta me aikuiset tarvitsemme lisää.
Jokaisella pitäisi olla kotona paikka, johon kirjoittaa itselleen asioita, jotka inspiroivat ja kannustavat. Ne ovat nimittäin sitä, mutta myös paljon enemmän. Ne menevät alitajuntaamme. Katselemme niitä joka päivä, palaamme niihin ja saamme toistoja. Ne herättävät yhden oivalluksen ja sitten toisen. Ne muistuttavat meitä ja laittavat meidän sisäisen toimiston töihin. Muutos tapahtuu vähitellen, usko pois! Jos et usko asiaasi, on muutos aina mahdoton. Kirjoita siis asioita, joilla on aidosti väliä sinulle.
Ihanaa viikonloppua! <3 -E
