Fitness to Fatness?
Nyt on ollut kovaa polemiikkia blogaajien keskuudessa siitä, onko Fitness-lajit hyvä vai huono juttu. Teiltä lukijoilta tuli paljon toiveita kannanottooni ja otinkin tästä kopin. Monet blogaajat ovat ilmaisseet omat mielipiteensä ja kunnioitan niistä jokaista. Kukin saa pitää mielipiteensä ja arvostakaamme niitä. On kuitenkin hieman hassua, kuinka juuri tätä lajia nostetaan pöydälle koko ajan. Varmasti muistakin lajeista löytynee hiertymiä, mutta ehkä tähän Fitnekseen on helppoa tarttua – joko tietämällä lajista tai tietämättä. Myönnettäköön, että ehkä “ulkonäkökeskeisyydellä” on jotakin tekemistä tämän asian kanssa.
Usein minusta tuntuu siltä, että kun lajia mollataan, tapahtuu se usein ympäristössä, jossa a. ei tiedetä lajista yhtään mitään tai b. sille ollaan vihaisia. Tällä jälkinmäisellä tarkoitan sitä, kuinka lehdistä voi lukea haastatteluita siitä, kuinka fitness pilasi jonkun elämän ja terveyden. Näitä on todella ikävä lukea, mutta myös tavallaan hyväkin. Asioista pitäisi puhua suoraan ja kaunistelematta. Mutta antaako nämä jutut sen kielteisen käsityksen niille ihmisille, joilla ei ole olemassa omaa näkemystä tai tietämystä lajiin? He eivät usein tule ajatelleeksi jutun taustoja, sillä niitähän muuten löytyy.
En oikein osaa itsekään sanoa, olenko lajin puolesta vai vastaan, sillä se herättää minussa niin paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Luulenkin omien ajatuksieni jakautuvan puoliksi. Fitness on minusta edelleen hieno laji, oikein toteutettuna – kyllä se tosiaan on laji. Usein särähtää korvaan, kun sanotaan, että se ei olisi edes urheilua. Eihän siinä mitata esimerkiksi voimaa tai nopeutta? Monet putkinäköiset näkevätkin vain sen lavakunnon. Siinä kuitenkin mitataan jotakin! Nimittäin pitkän aikavälin fyysistä, sekä henkistä työtä, joka on joko tehty, tai jätetty tekemättä.
Viimeistä suoritusta ei tosin mitata muuten kuin ulkonäöllisesti – kuinka stailaus, tankkaus ja esiintyminen onnistuvat. Se on ikäänkuin se maali, joka vaatii muuten myös hieman hommia. Ei niille korkkareille vain hypähdetä, eikä se kroppa muuten kovin helpolla käänny niihin poseeraus-asentoihinkaan. Miettikääpä kuinka kauan tytöt pohtivat biksujen väriä ja lavalookkia, puhumattakaan niistä lukuisista kävelytunneista peilin edessä.
Laji on osaltaan myös hyvin raadollinen. Olet treenannut kovaa ja saavutannut haluamasi kunnon. Et kuitenkaan pääse edes sijoituksille itse kilpailussa. Tämä kolahtaa varsinkin bikinissä. Bodyssä homma on hieman helpompaa määrittelyn osalta, mutta kropalle se voi olla erittäinkin kova sarja. Painon heittely ja dieetit ovat rajuja, kun taas bikinissä, kunto on yleisesti ehkä helpommin saavutettavissa. Muistutuksena että tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin – ne fyysiset ominaisuudet määräävät aika paljon. Mutta näin karkeasti. Kyllä kuka vain voi vetää itsensä bikinikuntoon ja mennä lavalle. Kysymys onkin ehkä siitä, kannattaako sinun? Jos kropan malli ja kunto muotoutuu sinulla luonnostaan, sopii se sinulle varmasti hyvin, etkä turpoa kisojen jälkeen 20 kiloa tai jopa enemmän. Jokainen tyttö tekee itse päätöksensä asiaan, mutta harkitsen todella tarkkaa pohtimista ja perehtymistä. Jos lähtökohdat ovat kunnossa, go for it.
Bikiniinkin hommia joudutaan paiskimaan. Otetaan esimerkiksi vaikka minä! Yläkroppani ottaa liiankin hyvin duunia vastaan, mutta taas tuo alakerta, joka on paljon tärkeämmässä roolissa, on sitten hankalampi. Sinne ei kerry lihasta samalla tavalla, joten myös sen työstämiseen vaaditaan enemmän työtä, sekä aikaa. Olen aina ajatellut takapuoleni olevan paras puoleni. Totuus kuitenkin paljastui tässä dieetin lopulla – jäljelle jäikin mini pylly, joka on toki söpö, mutta auttamattoman pieni. En pärjäisi tällä kunnolla noiden kovien bikinisarjalaisten kanssa 😉
Mutta kuten tässäkin lajissa, myös muissa voit epäonnistua. Yhtälailla voit ottaa harmillisen varaslähdön juoksussa ja pelisi on pelattu. Kunnolla ei ole enää väliä. Tässä lajissa takana on paljon työtä, sekä myös valmisteluja. Jos valmistelut menevät reisille, voi homma lössähtää siihen. Harmi, mutta kuuluu lajiin. Lajin tietynlainen raadollisuus pitäisi sisäistää ennen lavalle steppaamista.
Mistä näitä tyttöjä sitten oikein sataa, joiden kropan pettävät ja laji tuhoaa heidän terveyden? Koska buumi oli räjähdysmäinen, myös floppeja tulee kaatosateena. Body-kisaajien terveyden romahtaminen ei edes ihmetytä minua, mutta he ovat varmasti tietoisia lajin vaaroista ryhtyessään siihen. Onneeksi on myös niitä, jotka purkittavat tämän homman oikein nätisti. On myös hyvä, että näistä terveyden romahduksista puhutaan julkisesti ja avoimesti. Usein kuitenkin jätetään asioita kertomatta, joilla on lopputuloksen kanssa paljonkin merkitystä. Doping. Sitä käytetään ja paljon. Kuinka projekti on ylipäätänsä toteutettu, vaikuttaa paljon lopputulokseen.
Usein kompastuskivinä on myös se, että tähän hommaan lähtee tytöt, jotka päättävät muuttaa elämänsä yhdellä iskulla. Tsadaa! Elämäntapamuutos, jonka ainut ajatus on seistä lavalla kauniina kiiltelevissä Ariel biksuissa ja kikkarakäkkärä tukassa. Mikset voisi vain toteuttaa parempia elämäntapoja ilman mitään kisoja? Ainakin tästä olisi hyvä aloittaa ja pohjaa ja tietämystä rakentaa näin. Jos kroppasi ei ole tottunut liikkumaan, etkä ole vienyt sitä äärirajoille aikaisemmin, on hyvin mahdollista että terveytesi sanoo itsensä irti. Näillä ketkä ovat liikkuneet läpi elämänsä, on tottakai erilaiset lähtökohdat.
Fitneksestä puhutaan usein ulkonäkökeskeisenä lajina. Varmasti se on myös osaksi sitäkin, mutta luuletteko, että sitä kannattaa harrastaa sen pienen hetken takia? Se vuosienkin mittainen taustatyö ei nimittäin ole lainkaan sellaista. Se on raakaa työtä, ilman glitteriä. Ehkä kynsistä sitä saattaa löytää, mutta ei mistään muualta. Haluan jokaisen kisalavalle haluavan pohtivan tätä. Sopiiko oma elämäntyylisi tähän lopulta kuitenkaan? Joudutko luopumaan liiasta, itsellesi tärkeistä asioista ainoastaan kisojen vuoksi? Osalle tämä on elämäntapa, toisille ei.
Toteustavatkin vaihtelevat. On näitä ajatusmalleja, että vedetään kisakuntoon vaikka väkisin. Ei kuunnella kropan viestejä ja pusketaan sitä eteenpäin vaikka väkisin. Ei hyvä. Siksi kannattaa myös miettiä tarkkaan oman valmentajan valintaa, kohtaavatko ajatusmallinne vai eivät. Sitten on se fiksu malli, jossa ykkösenä olet sinä, ei kisat – enkä sano, että kisakuntoon pääsemisessä pitäisi lepsuilla. Mennään kropan ehdoilla, toki sitä haastaen, mutta myös kunnioittaen.
Suosittelen seuraamaan lajia ja tutustumaan siihen. Tee pohjatyötä myös oman kroppasi kanssa ja opi kuulostelemaan omaa itseäsi ja kehoasi. Vain sinä voit tuntea itsesi ja hyvinvointisi täysin. Valmentajalla menee aikaa tuntea kehosi! Meillä on yksi kroppa, jota ei kannata pilata. Arvostakaamme tätäkin lajia, sillä se on täysin omanlaisensa.
Tässä hieman minun mietteitäni asiaan -E
Veikkaan, että yksi syy, miksi laji herättää vihastusta, on jonkin sortin kateus. Ihastellaan timmejä, treenattuja kroppia, mutta jos siihen ei itsellä riitä “päätä” eli ei pysty toteuttamaan, mitä se vaatisi, aletaan vähättelemään tai lyömän lyttyyn koko lajia ja sen harrastajia.
Hyvin mahdollinen pointti Lempi, kiitos kommentistasi (: -E
Hei ja kiitokset mielettömän hyvästä blogitekstistä. Olen lueskellut blogiasi jo pitkään, koska otat todella mielenkiintoisella ja asiallisella tavalla kantaa asioihin. Pahoitteluni siitä, että olen tällainen hiljainen lukija, joka ei yleensä puhu eikä pukahda. Nyt haluan kuitenkin kertoa asiaan oman mielipiteeni ja kokemukseni!
Aivan kuten sanoit, on jokaisessa lajissa hyvät ja huonot puolensa. Fitness on vain tällä hetkellä todella pinnalla. Oli mahtavaa huomata, että et dissannut toisten huonoja kokemuksia lajista, vaan totesit, että kaikki ei vain sovi kaikille. Tämä kommenttisi ja asian käsittely sai minut näkemän sinut aivan uudessa valossa ja jotenkin aivan erilaisena ihmisenä, sellaisena sydämellisenä muut huomioon ottavana ihmisenä. Eräs kaverini sai liiasta fitneksen tavoittelusta todella pahat seuraukset, mutta toiselle se on taas ollut pelastus ja oman elämänsä löytämisen tie. Olen itse tanssija ja kuulen monesti siitä kuinka pahasta baletti on vartalolle. Varmasti, jos et tee liikkeitä oikein ja et kuuntele kehoa. Lisäksi monen ihmisen kropasta ei vain ole tanssijaksi. Mutta se, että minä tykkään ja nautin siitä, ei minusta tee itsestäni huonoa ihmistä. Tämä sama pätee mielestäni kaikkiin lajeihin, niin myös fitnekseen, joka sopii toisille ja toisille ei. Miksi dissata toisten valintoja, jos valinnat sopivat henkilölle itselleen? Ymmärrän sen, että kaverina tiettyihin asioihin voi nätisti puuttua tai ottaa kantaa, jos näkee toisen tekevän hallaa itselleen. Mutta tällöinkin on tiedettävä miten kannanottonsa ilmaisee!
Tätä oli mukava lukea! Oikein hyvä kirjoitus, kiitos! 🙂
Kiva kuulla Paula (: -E
Mua itseä ehkä surettaa se, että fitness ei ole vapauttanut naisia kauneusihanteista, kuten puhutaan, vaan ainoastaan muuttanut niitä vähän eri suuntaan. Mä luulen, että ihmisiä ärsyttää se kuinka tämä fitnessbuumi on tuonut mukanaan jonkun ihmeellisen luvan ruotia ja arvostella niitä ihmisiä, joille se oma ulkonäkö ei ole niin tärkeä juttu. Tietty se haukkuminen on ihan molemminpuolista ja mäkin koen, että se rahkapurkki pitää huitaista naamaan vähän sivussa “ettei kukaan vaan provosoidu” ja sehän on ihan hullua! Mun pointti on se, että antaa jokaisen olla mitä ikinä haluaa, kaikki ovat yhtä arvokkaita oli siellä eväslaatikossa sitten pizzaa tai rahkaa. Mä kannatan kultaista keskitietä. 🙂
Heippa Lotta!Kiitos mielipiteestäsi ja olen kanssasi samoilla linjoilla tuon kauneusihanteen suhteen – Se on jopa lähtenyt hieman käsistä, mutta siihen toki vaikuttaa monet muutkin seikat kuin kyseinen laji. Minuakin närkästyttää tämä muiden ruotiminen, ihan kuin meidän tulisi kaikkien olla samasta muotista veistettyjä. Naurettavaa. Miksei jokainen voi elää ja näyttää, kuin itse kokee hyväksi ja omakseen (: -E
Jos ei jostain lajista tykkää ja kritisoi sitä, ei se aina tarkoita, että olis itse kateellinen. Ei todellakaan.
Samaa mieltä! Itse ainakin oon vaan yksinkertasesti siihen kyllästynyt kun joka puolella puhutaan fitneksestä, kisoista, makroista ja rasvaprosentista. Ei vaan kiinnosta nämä asiat enää niin paljon että haluisin tyyliin joka toisen ihmisen kanssa niistä keskustella, saatika törmätä joka puolella uutisotsikoihin bikini fitneksestä jne. Aika tylsää vetää aina kateuskortti esiin siinä kohtaa kun joku esittää negatiivisen mielipiteen fitneksestä ja kisajutuista. Terveelliset elämäntavat ja kropan muokkaus salilla on jees ja niitä itsekkin harrastan – en vaan ymmärrä miks kisat tai sana fitness pitää aina liittää siihen.
Sanoppa muuta (: Lähtenyt liiaksi käsistä liian usein. Ilmiö, joka jo hieman rassaa -E
Niin, eihän asiat niin yksiselitteisiä ole (: -E
Itse olen nyrkkeilijä, ja olen kamppailu-urheilupiireissä nähnyt jos jonkinmoisia painonvetokikkoja otteluita varten. Se ei todellakaan ole terveyden kannalta hyvästä, mutta koska painoluokkaan on päästävä, olen itsekkin joutunut saunomaan vaatteet päällä ja olemaan syömättä ja juomatta pitkiäkin aikoja. Näissä lajeissa elimistö vedetään niin pahasti nestevajeen puolelle nopeassa ajassa, etten voi suositella sitä mielelläni. Kuitenkin minua huvittaa että fitnessurheilijoita soimataan itsen rääkkäämisestä, mutta esim painoluokkaurheilijoita lähestulkoon aina vain kunnioitetaan, sillä meillä on konkreettinen urheilusuoritus näyttönä ihmisille. Kiitos hyvistä kirjoituksista.
Iso kiitos Miina kommentistasi – tämä antoi hyvää katsontakulmaa asiaan! (: Tosiaan samaa kehon äärirajoille viemistä tehdään myös muissakin lajeissa, mutta Fitness nostetaan kuitenkin aina vain uudestaan mustana korttina pöydälle. Hyvää näkemystä, kiitos (: -E
Todella upea kirjoitus lajista! Kirjoitit todella hyvin lajin positiivisista ja negatiivisista puolista. Varsinkin siitä, ettei laji sovi kaikille. Monet tuntuvat ryhtyvän tähän rääkkiin tietämättään mihin ryhtyy. Ja vaikka tietäisivätkin, niin kroppa ei välttämättä ymmärrä sitä kun treenimääriä nostetaan ns. tavallisesta määrästä todella koviin määriin ja alkaa krakailemaan. Tätä on nähty sivusta ja paljon. Treeni on liian kovaa aikaisemmin totuttuun ja ruokaa liian vähän. Siihen päälle vielä sukurasitteena kilpirauhasen vajaatoiminta. Siitä on mm. monet kilppariongelmat lähteneet.
Kuten fitness-lajeissakin, niin monessa muussakin lajissa tulee esille epäkohtia kun laji viedään kilpaurheilutasolle. Olen joskus toisessa lajissani joutunut valmentajien pakosta treenaamaan muutama päivä ennen kisoja 39 asteen kuumeessa, koska “joukkue ei pysty tekemään ohjelmaa ilman minua”. Hyvä kun tolpillani silloin pysyin. Onneksi nyt olen jo kasvanut niistä ajoista, moinen ei tulisi nykypäivänä mieleenikään! Itseasiassa nykyinen fitness-kisoihin tähtäävä harjoittelu on opettanut minua olemaan herkempi kroppani suhteen ja kuuntelemaan sitä tarkemmin. Kirjoitit kyllä sellaisen kirjoituksen, jonka jokaisen lajista kiinnostuneen pitäisi lukea ajatuksella!
Kiitos ihanasta blogista! <3
Jade-Yolanda
busybeingbodylicious.fitfashion.fi
Kiitos paljon kommentistasi ja mielipiteesi jakamisesta (:
Nostit hyviä pointteja esiin ja hyvä kuulla oman tuntemuksesi kroppasi suhteen. Se on erittäin tärkeää ja oleellista.
Tsemppiä sulle kovasti <3 -E
Kirjoititpa hyvin, ilman tuomitsemista suuntaan tai toiseen. Kypsää tekstiä, jota on harvasta blogista oikeasti saanut lukea! Pisteet siitä 🙂
Kiitos palautteesta Lilja (: -E
Mä en ole kuullut kritisointia ihmisiltä, joiden olisi jotenkin järkevää kadehtia kenenkään kroppaa. Kritisoijat ovat järjestäin urheilullisia, hyväkroppaisia ihmisiä. Niinkuin itsekin olen.
Mä olen kritisoinut fitnessiä, koska mielestäni fitneksen ainoa tavoite on se miltä näyttää. Miten tervettä on se, että ulkonäkö sanelee koko elämän syömiset,liikunnat ja kaiken. Mielestäni tervettä on laittaa terveys ja hyvinvointi ensisijaisiksi asioiksi. Liikuntaa on monenlaista ja uskon, että omaa fysiikkaa ja mieltään kuunnellen, kuka vain voi löytää liikunnanilon, kun oikea laji osuu kohdalle.
Mielestäni bikiniFitness on enemmän muunnelma missikisoista, kuin urheilua. Urheilua mielestäni tehdään keho ja terveys edellä, missikisat ja fitnesskisat taas on ulkonäkökisoja. Ja fitnessblogeissa keskitytään oikeastaan vain siihen miltä näyttää, kuin miltä tuntuu, mikä on tervettä ja hyväksi keholla.
Alipainoon diettaaminen/painon suuret heittelyt joka vuosi, lisäaine-pitoinen protsku-syöminen, jopa piikittely ja ihmisten arvottaminen pepun koon mukaan on mielestäni kaukana terveellisyydestä. Tämä ulkonäkökeskeisyys myös lisää arvostelun ilmapiiriä ja liikunnanilo ja liikunnasta nauttiminen tuntuu olevan myytti. Nykyään pitää tehdä sisätiloissa salilla, hankalia liikkeitä, oudoilla laitteilla, jotta peppu näyttää tietynlaiselta ja sitten valittaa seuraavana päivänä, kun on niin kipeä että ei voi istua, mutta menipä treeni oikeaan osoitteeseen.
Miten jos harrastaisi urheilua oman terveyden, hyvinvoinnin takia, puhtaasta ilosta ja kehoa kuunnellen? Kaikki ei halua olla miss Bikinifitness tai keskittää koko elämäänsä siihen, että takamus on tarpeeksi iso.
Voi myös laittaa joka aamu juoksukengät jalkaan ja lähteä nauttimaan luonnon kauneudesta ja hyvästä tunteesta, joka kumpuaa toimivan, urheilullisen kehon terveestä olemuksesta. Siitä, että se on päivittäinen elintapa, osa minua ja terveydestä huolehtimista. En raahautua sisätiloihin hikoilemaan ja aiheuttamaan itselleni kipua, että voisin vetää glitterbikinit päälle ja kivuta kerran vuodessa jonnekin lavalle arvioituttamaan takamukseni.
Aivan mahtava mielipiteen jakaminen ja kirjoitus, kiitos tästä (:
Läydetään jokainen se oma ilo liikkumiseen ja tehdään sitä juuri niinkuin itse haluamme.
-E
Nyt en kommentoi puolesta enkä vastaan tästä aiheesta, vaan haluaisin vaan kertoa, että sun blogia on ihan äärettömän kiva lukea! Teksti kulkee ja asiat sekä aiheet ovat mielenkiinoisia. Muut blogit jää usein muutaman kuukauden jälkeen unohduksiin, mutta tätä on tultu luettua kohta vuoden. Jatka samaan malliin! 🙂