Kielimuureja ja alkushokkeja

Täällä sitä nyt ollaan ja ihmetellään. Montreal, Kanada. Yksi päivä takana ja kaikki aikamoista kaaosta. Jet lagia ei ole oikeastaan ollut , sillä otimme uudesta ajasta samantien kiinni. Väsymystä on kyllä ollut ilmassa, sillä matkustin Suomesta tänne Kanadaan asti hirveässä migreenissä. Olipahan muuten sekin taas kokemus kerrassaan! Tämän aiheuttamaa olotilaa on siis korjailtu nyt päivän verran ja elämä alkaa vähitellen voittamaan. Nyt kun selviäisi vielä tästä alun hässäkästä niin super!

Ensimmäisenä päivänä olimme klo 6 hereillä ja klo 8 mennessä käyneet aamiaisella ja ruokakaupassa. Kyllä siinä Uber-kuski oli vähän ihmeissään; “Kuka menee klo 8 aamulla ruokakauppaan, onko se edes auki?”. En pistäisi pahitteeksi, jos saisimme täällä tämän uuden rytmityksen – aikaisin ylös ja aikaisin nukkumaan. Päivän aikana saa kummasti enemmän asioita tehdyksi. Muuten eilinen menikin kaupunkia ja sen meininkiä ihmetellessä. Vaikuttaa sympaattiselta paikalta!

Vuokrasimme tosiaan asunnon kuukaudeksi ja nyt olemme vääntäneet asunnon vaihdosta tulostamme lähtien. Saa nähdä kuinka tässä käy – saammeko vaihdettua asunnon ja saammeko rahat takaisin tästä nykyisestä? Tiedättekö kuinka rasittavaa on vääntää itsestään selvistä asioista, kuten siitä, että vessan ovi kuuluisi saada kiinni?:D Tai siitä, että esittelyn kuvissa asunnosta löytyi kaikki mitä olemme laittaneet listallemme, mutta lopulta puolet puuttuu? Täällä siis odotellaan aika kovasti asettumista ja oleelliseen keskittymistä. Fiilikset on kaikesta huolimatta hyvät ja alkushokin ja järjestelyiden jälkeen uskon tämän kaupungin vielä istuvan elämäämme. Kylmä täällä todella on ollut, enkä oikein tiedä voiko millään varusteilla välttyä syväjäätymiseltä. Me kun kuitenkin olemme aika hyviä tuossa pakkaantumisessa. Ehkä ensi kerralla mennään johonkin lämpimään ihmettelemään:D

Tänään olisi vuorossa Teemun ensimmäiset treenit! Niitä on jännitetty ja odotettu. Seuraava kuukausi määräytyy näiden päivien aikana. Rytmistä olisi hyvä saada kiinni pian, myös minun. Kroppa kaipaa jo nimittäin treeniä. Oma syöminen on lähtenyt täällä rullaamaan täysin omalla painollaan ja hyvällä menestyksellä! Olemme löytäneet loistavia ravintoloita ja mehupaikkoja. Terveellinen syöminen ei ole täälläkään vaikeaa, jos vain etsii. Ruokakaupoista saa tietenkin KAIKKEA.

Olen nauranut viimeisinä päivinä aika paljon Teemun englanninkielelle. Parastahan siis on, että hän yrittää ihan satasella! Silloin kun perseen olisi pitänyt siinä koulunpenkissä pysyä, oli tällä jätkällä housut täynnä muurahaisia. Onneksi se energia purkautui edes johonkin, tässä tapauksessa urheiluun. Jos jokainen olisi yhtä uskalias ja häpeämätön, kaikki puhuisi mitä tahansa kieltä:D Kun kaveri kysyi Teemulta “How deep is it (the water)?”, Teemu  vastasi reippaana poikana “half en cock”. Kuolin nauruun. Siis puoleen väliin reittä? Vai mitä?!

“Rakastan kaikkea sinussa” – “I love you all the potties”.  Miten menee – “House a gone?”.  Saisinko kylmää kauramaitoa? – “could I have oat gold milk”. Ei muuten tajunnut myyjä moisesta kultaisesta kaurasta mitään..kylmää kauramaitoa siis. Tosin kauramaitoa ei täältä löydy, vaan pelkästään mantelia ja soijaa…Tosiaan, ihan hyvä että olen täällä mukana tulkkaamassa. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa!

Nyt lähdetään seikkailemaan metrolla, sillä autoa emme ole vielä hankkineet. Kävellen liikkuminen on kohtalaisen työlästä, sillä kadut ovat täynnä lunta ja alla on usein jäätä ja erittäin liukas katulaatta. Porukka laahaa ja sipsuttaa paikasta toiseen ja eteneminen on tosiaan todella hidasta (ja kylmää). Hieman siis hakusessa kaikki täällä liikkumisesta lähtien, mutta kaikki järjestyy! Täällä mennään vasta aamupäivää, kun siellä mennään jo pitkällä illan puuhissa. Pyrin postailemaan aina aamuisin täältä, niin eletään jotenkin tätä arkea samaan aikaan.

Terkkuja, E <3

Lämpökerrasto – Röhnisch