Kuulumisia kotoa

Täytän huomenna 31 vuotta. Piti tulla tänne sitä hieman vuodattamaan, koska minusta viimeinen vuosi on taas mennyt ihan liian nopeasti. Nyt synttärijuhlia ei järjestetä, joka tuntuu jotenkin vieläkin kurjemmalta. Juhlat ovat parasta piristystä mitä tiedän! Silloin näkee kaikki ihanat tyypit yhdellä kertaa. Viime vuonna juhlimme synttäreitäni Marbellassa ja olisimme matkustaneet tuonne nytkin tyttöjen kanssa, mikäli tilanne olisi ollut toinen. Ikävä ystäviä ja perhettä on aikamoinen, mutta niin on meillä jokaisella. Odotan kuitenkin kovasti kesää ja lämpöä, sillä se jos mikä piristää!

Etäsisustamista tulevaa muuttoa varten

On monia asioita, jotka harmittavat, mutta koitan keskittyä niihin kivoihin! Ensi kuussa on luvassa muutto täällä Turun päässä. Muutamme rauhallisemmalle alueelle Kaarinan puolelle, sillä kaipaan kovin luonnon läheisyyttä ja hiljaisuutta. Tämä kotona oleilu on ainakin aiheuttanut sen, että olen hyvissä ajoin käynyt tavaroita läpi, jotta ylimääräiset tavarat eivät siirry muuton mukana seuraavaan paikkaan. On myös ihanaa, kun on oikeasti aikaa remontoida ja laittaa kotia ilman hullua stressiä ja kiirettä. Uudenlaisia haasteita on syntynyt sisustamisesta, sillä toimitusajat ovat todella pitkiä. Olen lataillut kaikenlaisia appejä, joissa pääsee sisustamaan virtuaalisesti omia tiloja. Pyrimme hyödyntämään olemassa olevia tavaroita mahdollisimman paljon, mutta muutamia isompia sijoituksia täytyy kuitenkin tehdä. Huomasin kyllä sen, että kun kerran on sijoittanut kunnollisiin huonekaluihin, kestävät ne todella hyvin ja pitkään!

Omat työkuvioni ovat toki hiljentyneet hieman, mutta mitään paniikkia niiden osalta en ole onneksi joutunut ottamaan. Olen tehnyt paljon ajatustyötä sen osalta, mitä oikeasti haluan ja mikä minua tänä päivänä inspiroi. Toisin sanoen, missä on minun intohimoni juuret? Tämä on ehkä juuri sitä työtä, johon ei ole aikaa tavallisesti. Olen myös huomannut sen, että vaikka työ on tärkeää minulle, ei se ole mikään ykkönen. Perhe ja hyvinvointi tulee ehdottomasti ennen työtä. Luulen, että tämä on laittanut useammallakin meistä arvomaailmat pohdintaan ja uuteen järjestykseen? Mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä lopulta?

Täällä on kiristänyt viimeisen viikon panta tavallista enemmän, sillä onnistuin venäyttämään selkäni siivotessani huushollia asuntonäyttöä varten. Liikunta on kuitenkin todella toimiva tapa purkaa stressiä ja vahvistaa hyvää oloa. Onneksi selkä alkaa nyt vähitellen osoittamaan elpymisen merkkejä, joten ehkä pääsen ohjaamisen lisäksi tällä viikolla myös itse jumppailemaan etätreeneihin! On nimittäin pikkasen kummallista ohjata porukkaa etänä, kun ei itse tee mitään. Tosi inspiroivaa hei, haha! Näitä mun vetämiä kovia treenejä on kyselty aika paljon ja voi hyvin olla, että avaan ryhmät jokaiselle mahdollisiksi. Nyt olen vetänyt etänä jumppia vain omalle pienryhmälleni täällä Turussa – ne on olleet todella kovaa kamaa! En ole todellakaan itsekään mikään kotitreenaaja, mutta olosuhteiden pakosta on syntynyt aikamoista timanttia. En minäkään tosin yksin treenaisi. Ryhmässä aika menee todella nopeastija tehokkaasti!

Perheemme kasvaa

Meille tulee myös toinen piristysruiske pian. Perheemme saa nimittäin yhden jäsenen lisää, kun ensi kuussa kotiutamme koiranpennun. Olemme pohtineet toisen koiran hankkimista jo vuoden verran ja nyt tuntuu olevan hyvä hetki sille tyypille. Tässä riittää varmasti puuhaa, joten täytyy olla myös kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Kun Lola hauva oli vielä pieni, nukuin huonosti ja ja opiskeleminen oli haastavaa. Heräsin öisin siihen, kun toi ihana tyyppi makasi mun pään yläpuolella ja söi hiuksia! Muistan ottaneeni Lolan käsilaukussa kouluunkin joskus. Tämä uusi tyyppi ei tosin käsilaukkuun tule mahtumaan, eikä oikein edes auton takapenkille. Nyt menee sitten toinen autokin vaihtoon, jotta saadaan uusi tyyppi takakonttiin turvallisesti kiinni. Me tullaan nimittäin metsäilemään sen kanssa paljon<3

Arjen rajoitukset

Olen ollut tämän kuuluisan koronajakson oikeastaan vain kotona, joten nyt kyllä huomaa, kuinka oma tuttu tehokkuus ja innostus alkaa laantumaan. Onko muilla samoja ongelmia? Kaikki päivät tuntuvat vähän samalta, vaikka viikonloppuisin olenkin tehnyt selvempää eroa tavalliseen arkeen, jotta olisi jotain mitä fiilistellä. Uudet lajit ovat nostaneet päätään, sekä puuhastelu pihalla ja lautapelit ovat tulleet osaksi arkea. Miten teillä on mennyt? Onko perheen sisällä paljon haasteita sen suhteen, miten koronan rajoituksiin suhtaudutaan? Ainakin meillä meikäläinen on todella tarkka ja siksi myös pysynyt kotosalla, kun taas Teemu suhtautuu tähän rennommin. Kuinkakohan paljon riitoja tästä on saatu aikaiseksi? Minusta välttämättömät menot on ok, mutta kaikki mitä voi siirtää, tulisi siirtää. Huomaan myös suuria eroja kahden kaupungin välillä. Turussa tuntuu siltä, ettei täällä muisteta koko koronaa ainakaan kaupassa asioidessani. Helsingissä kaupunki ammottaa tyhjyyttään. Muistatteko vielä kuuluisan ihmisraivon:D No se on ainakin täällä nostanut välillä päätään juuri siksi, ettei kaikki peitä edes suutaan aivastaessaan? Vaikka ei itse pelkäisi sairastumista, olisi tärkeää ottaa muut ihmiset huomioon omassa toiminnassaan.

PS. Tätä kirjoittaessani ovikello soi ja ajattelin siellä olevan joku lähetti. Tavallaan olikin, sillä oven takana oli Tauski kukkien kanssa. Sitten kun se alkoi laulamaan mun ja Teemun biisiä tuli pieni liikutus! Vaikka temppu olikin todella hauska, oli se myös kohtuullisen liikuttava. Juuri kun tulin teille vuodattamaan juhlimattomuudesta, oli tämä täydellinen osoitus siitä, mitä muuta voi keksiä! IHANA. Seuraavaksi sainkin kutsun Mikko Harjun etäbileisiin vapuksi. Keikka siis tiedossa!

Love, Eevi

Kuvat – Jassu Dammert