PIHAFESTARIT
Tuntuu että koko Helsinki tyhjeni viikonlopuksi. Oli festareita ja Hangon regattaa. Oltiin jätetty kaikki auki tyttöjen kanssa, sillä oli pakko saada mennä ihan sen fiiliksen mukaan. Niin siinä sitten kävi, että jäimme loisimaan meille. Tosin mikäs siinä oli ollessa, sillä sää helli ja ruokaa riitti. Seurakin oli mitä parhain.
Grillini on käynyt kuumana tänä kesänä ja toivottavasti se jatkuu vielä pitkään. Parhaimpia grilliini päätyneitä herkkuja ovat olleet kokonainen nieriä, miekkakala ja karitsan yrttimarinoidut vartaat. Myös folioon käärityt kasvikset ovat aivan mielettömän hyviä suolan ja oliiviöljyn kanssa. Grillissä kypsennetty ruoka on vaan niin paljon parempaa, huh! Eikä sen tarvitse olla aina epäterveellistä tai raskasta ollakseen hyvää.
Pakko palata kuitenkin riisipihveihin. Näissä ei ollut kuin keitettyä riisiä, mutta jälleen kerran valmistusmenetelmä ratkaisikin kaiken. Muotoilin siitä kelmun sisässä lättyjä, ja paistoin tilkassa kookosöljyä – VITSI miten rapea pinta! Aivan sairaan hyvää!
Meillä on ollut pihafestarit. Stressihormonit ovat laskeneet jokaisella ja nyt onkin hyvä startata uusi viikko näillä energioilla! Astetta paremmat festarit, kun tuli treenattua ja nukuttua hyvin <3
Ps. Olen kirjoitellut omaa treenipalstaa Kauneus ja Terveys-lehteen jo jonkin aikaa. Palstani ilmestyy joka toisessa numerossa – nyt uusimmassa numerossa kesävinkkejä!
Loistavaa uutta tulevaa viikkoa kaikille <3 -E
Jotenkin vaan tulit tästä mieleen 🙂 Timo Kettusen facebook päivitys eiliseltä;
“Huoh.
Lehdistö kertoo, että Suomessa on yli 120 000 vähävaraista lasta. Se tarkoittaa, että vähävaraisia aikuisia on helposti ainakin tuplasti enemmän. Tässä tapauksessa vähävaraisuus tarkoittaa siis sitä, että sähköt vedetään poikki ja ruokaa pitää dyykata kauppojen roskiksista.
Koska ei ole yksinkertaisesti rahaa.
Samaan aikaan luen monestakin blogista, joissa kaikenlaiset life couchit, terveysgurut ja lifestyleapinat julistavat että se on oma valinta syödä terveellisesti. Koko elämä on yhtä vitun juhlaa kun tiristetään vihermehuja ja ylistetään luomut ja energiaravinteet taivaisiin.
On bada ja on bing. Maailma on paras paikka ja basilika siististi cool. Kyllä kai, kun aina on ollut rahaa tai mahdollisuus saada sitä jostain.
Väitän, että suurin osa näistä ei ole ikinä nähnyt ja kokenut mitä on oikea tuska ja ahdinko. Se hetki, kun ulosottomies työntää lappua luukusta, vuokra on kolme kuukautta myöhässä, netti on poikki ja jääkaappi on tyhjempi kuin musta aukko. Lainaa ei saa pankista, sukulaisilla ei ole antaa – tai ovat parhaassa tapauksessa satojen kilometrien päässä – ja ihminen ei oikeasti tiedä miten nousisi ylös.
Siinä vaiheessa terveysblogien tyhjänpäiväinen elämä on laiffii -julistus on karkean luokan vittuilua. Jos omassa lähipiirissä ei ole kokemuksia siitä mitä on olla leipäjonossa, tuntea häpeää ja kokea että on epäonnistunut elämässä, niin niissä sponsorien detox-spandex-treenihousuissa on tosi kiva kertoa vähän elämänohjeita, yleensä vielä n. 20-vuotiaan “paljon kokeneen” asiantuntemuksella.
“Uu, on niin rankkaa, että pissinkin tantrista vihermehua.”
Ihmiset ovat niin hiton sokeita silloin kun itsellä on kaikki hyvin. Jos Suomessa on satoja tuhansia köyhiä, niin tällä maalla ei ole kaikki hyvin. Olen ollut aikanani tilanteessa, jossa en voinut syödä moneen päivään. Laskut ja vuokra jäivät maksamatta, netti vedettiin poikki ja ei ollut varaa tehdä mitään.
Tilanne ei ollut edes oma vika, vaan laittoman irtisanomisen ja siitä seuranneen liiton, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston vatuloinnin ja asioiden sotkemisen takia jäin täysin tyhjän päälle useaksi kuukaudeksi. Jos jotain positiivista tuosta ajanjaksosta pitäisi etsiä, niin paino putosi ainakin nopeasti.
Mutta siinä vaiheessa jos joku olisi tullut kallistelemaan päätään, että voi, se on ihan oma valinta syödä terveellisesti, niin olisin varmaan pudottanut saman tien kattilaan. Se on helppo päivitellä ja taivastella täältä ruudun takaa, että kyllähän se pitäisi ja elämä on valintoja, mutta kun sulla on pari euroa rahaa, kämppä pimeänä ja maha huutaa kuin vuohi teuraalla, niin ensimmäinen asia minkä kaupasta ostat ei ole luomusiitake.
Tämä koko terveystrendibusiness on niin helvetin kieroutunutta. Kaikki on niin luomublingiä ja vautsisuhinaa. Sen lisäksi jengi on niin pihalla, että mikä on oikeasti terveellistä ja mikä ei. Ruoista ihmetellään jotain omegakutosia, samaan aikaan kun toisella ei ole varaa valita syökö se seiniä vai tapettia.
Raha ei tee onnelliseksi vaan terveys, nämä terveystähdenlennot julistavat. Olet sitä mitä syöt, parsa kannikkaan ja blenderi lallattaa. Mutta kun sulla ei ole varaa valita mitä syöt, vaan otat just sen mitä sulle annetaan, ja silti mentaalinen hydrauliikkaprässi painaa sua tuhannen pakurikäävän voimalla lyttyyn, niin siinä vaihtaisi valuutan kautta varmaan aika pitkälle mitä tahansa siihen onnen tunteeseen.
En sano että kaikki blogistit. Enkä sano etteikö saisi kirjoitella. Mutta suhteellisuudentajua, please.
Helevetti.”
miten tää nyt eeviin liitty XD jos ihmisellä on kaikki hyvin nii pitäskö sitä laittaa äkkiä rahat piiloon ja olla nauttimatta elämästä ja olla negatiivinen 😀 jos kortit on pelannu nii että on varaa niin tietty saa nauttia elämästä. ps. hifistelemättä terveellisesti voi syödä myös hyvin edullisesti nimimerkillä tomaatit ja banskut euron kilo ja kaurapuuro sekä kananmunat rules 😀
Oikeassa olet hyvän ruuan ei aina tarvitse olla epäterveellistä! #grilliruuanrakastaja
Jäikö muuten eron jälkeen asumaan yhteiseen kotiinsa? ☺
Tämä nyt on just tätä että mistään ei saisi muka itse nauttia kun jollakin toisella menee maailmassa huonosti. Se on kamalaa, ja epäreilua, ja väärin, mutta se ettei itse saisi pitää itsestään huolta ja arvostaa terveellisiä raaka-aineita koska kaikilla ei ole niihin varaa, on silkkaa potaskaa. Eihän kukaan yritäkään mainostaa spirulinaa ihmiselle joka seisoo jatkuvasti ruokajonossa ja joutuu laskemaan joka sentin käydessään kaupassa. On silti paljon ihmisiä jotka tekevät ruuan suhteen tyhmiä valintoja ja perustelevat sen sillä että terveellinen ruoka on liian kallista, mutta pakastepizzaa ja eineksiä on kummasti varaa ostaa. Osa toki on hintavampaa, mutta ei sitä spiruliinaa tarvitse alkaa kotiin kantamaankaan. Entä kaalit, sesonkituotteet, ilmaiset marjat metsissä? Silloin se on ihan valintakysymys. Ja itsekin tienaan muuten alle 2000€/kk, enkä saa mitään tukia tai rahaa muualta tms. Joten leveilyyn ei ole varaa, panostan silti ravinnon laatuun koska se on siitä saadun hyvinvoinnin arvoista.
Tunnen todella sympatiaa heitä kohtaan, joilla ei ole rahaa. Raha ei tuo onnea, mutta ei liioin rahattomuuskaan. Jokaisen pitäisi saada elää ilman huolta toimeentulostaan. Maailma on monella tapaa epäreilu, mutta kullakin on oikeus elää sitä omien halujensa ja tavoitteidensa mukaisesti, kunhan ei tee pahaa toisille.
Erittäin hauska ja rentouttava idea viettää omat pihafestarit! Paikalle voi kutsua vain itselleen tärkeät henkilöt, eikä tarvitse sietää tungosta ja humalaisia ihmisiä. 🙂 Näille festareille saa yhdistettyä helposti mukaan myös lapset!