Loman saldot

Ruskea iho ja levännyt mieli. Uusi italiainen sukunimikin saatu Danille – Ravintolavaraus oli laitettu italialaisittain nimellä Tolppanelli. Ne höpötti meille aina Italiaa – Ehkä ihan positiivista ettei näytetty suomalaisilta (miettikää tennissukkia sandaaleissa ja kalpeaa palanutta ihoa).

 Loma oli jälleen kerran täydellinen! Italiassa vietimme viimeiset päivämme paikassa nimeltään Alassio – Rauhallinen paikka täynnä mummoja ja pappoja. Sehän sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä tuolta löytyi myös Italian parhaat rannat! Täältäkin onnistuimme löytämään paikallisen salin, joka oli selvästi aivan pränikkä. Uusi. Ei haiseva. Painojakin oli tarpeeksi. Täällä trendinä oli hieman toisenlaiset treenivarusteet – Miehillä oli kalsarit. Oikeasti. Olin taas jostakin syystä outo näky -Saattoi ehkä johtua taas siitä että pidin meteliä ja hikoilin…

 Naurattaa ihan miettiä, kuinka onnelliseksi tämän salin löytäminen minut teki. Treeni saatiin vedettyä hyvällä rytinällä läpi ja hien määrästä päätellen, ilmastointi ei ollut tänne vielä rantautunut. Viikkoon kuului myös yksi todella tervetullut palauttava 45 minuutin lenkki. Kyllä noissa maisemissa kelpasi hölkkäillä!

Salin jälkeen tallustelimme tyytyväisinä rannalle. Söimme lounasta ja täälläkin, aurinko maksoi. Täällä se oli kuitenkin hieman halvempaa kamaa, kuin Portofinossa – Ainoastaan 5 euroa! Woop. Söimme pienessä rantakahvilassa ja olimme valmiita lysähtämään loppupäiväksi aurinkotuoleihin ja lillumaan meressä. Kassalla selvisi, että heillä toimii vain käteinen – Jota meillä ei ollut. Pieni pakokauhu hiipi jo mieleeni (ei aurinkoa ja meressä lillumista?), kunnes vaihdoin neuvottelijamoden päälle. Hymyilin Italiaiselle miesmyyjälle ja sain luottoa 20 euroa. Voisiko tämä toimia suomessakin? Kävimme maksamassa hänelle velat hyöhemmin, pienellä korolla. Hän oli iloinen ja niin olimme mekin. Ruskeita, pieniä ja iloisia.

Matkasimme Smartillamme takaisin Ranskaan. Hopeanuolemme kuljetti meidät luotettavasti takaisin lentokentälle. Oli jäähyväisten aika – Yhteinen matkamme oli tullut päätökseen ja tyhjensin sen haikein mielin. Olin myös hylännyt pinkin unelmani, sillä se ei ollut kestänyt matkan tuomia lisäkiloja (shoppingshopping). Ostin uuden, hillityn punaisen. Tosi tylsä rouva Pinkin jälkeen.

Meidän matkamme kuitenkin jatkui vielä Ranskan puolella. Ystävämme kutsuivat meidän heidän veneellensä, joka sopi meille paremmin kuin hyvin. Se ei ollut vene. Se oli veden päällä lilluva paratiisi. Veneellä olisi voinut helposti asua vaikka koko elämän! Elin kaksi päivää jonkun muun elämää – Ainakin siltä se tuntui. Smartista super yber veneeseen. Tämä oli kuin suoraan jostakin leffasta. Veneellä oli täyshoito – En levittänyt edes aurinkorasvaa itse (okei Dan teki sen). Kaikki tehtiin puolestasi, johon minä en ole todellakan tottunut. Yleensä se olen minä joka hääsää ihan koko ajan, ihan joka paikassa. Makasin kannella ja nautin – Tämä oli ainut tehtäväni. Suurin murheeni oli valita, kummassa päässä venettä aurinko olisi optimaalisessa kulmassa rusketusta varten. Loman päätös ei olisi voinut olla täydellisempi! Olin todella onnellinen. Tätä kokemusta en unohda ikinä. 

Miten ruokailujen noudattaminen sitten lopulta onnistui minulta? Todella hyvin mielestäni. En syönyt yhtäkään herkkua koko reissun aikana – Houkutuksia oli kyllä joka kulman takana! Danin jäätelöfiilistely ei auttanut yhtään, mutta pysyin kuitenkin lujana. Halusin selvitä puhtain paperein herkuttomista 60 päivästäni. Sokeria ei enää edes tee mieli, ja sehän sopii minulle! Fiilistely Italiassa ei ollut vaikeaa – Perus ruoka oli todella hyvää. En koe jääneeni paitsi mistään ja mielestäni loma ei olisi voinut olla parempi. Lopulta kaikki on taas kiinni siitä, miten itse kaikkeen asennoituu. Olen tyytyväinen itseeni ja omaan suhtautumiseeni lomalla – Näillä eväillä niitä tuloksia tehdään!  😉 

 Nyt ollaan palattu takaisin Suomeen ja arki on koittanut! I Love Me-liput on arvottu ja voittajille on ilmoitettu sähköpostitse. Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille, vastauksia tuli paljon! Upeita vastauksia sateli blogiin sekä sähkäpostiin. Te kaikki, motivoitte myös minua jaksamaan. Kiitos jokaiselle <3

-Evander