LUCKY GIRL

Tapahtui viime lauantaina…(sen siivousrumban jälkeen)

Olimme viimein sopineet Lindan kanssa menevämme yhdessä syömään ja juomaan ne pitkään puhutut lasilliset. Olemme tosiaan yrittäneet ja uhkailleet tästä ulos lähtemistä jo kuukauden verran siinä onnistumatta – syynä lähinnä kollareiden ja kotisohvan houkuttelevampi kutsuhuuto. Linda ilmoittikin, että hän haluaa viedä minut ulos syömään, jolloin minulla ei käytännössä ollut vaihtoehtoa – eikä Lindalla vastaavasti ollut vaihtoehtoa yhtään sen enempää, koska sovittu on aina sovittu. Kumpikaan meistä ei kehtaisi olla menemättä.

Olin myöhässä. Se ei sinällään yllättänyt meistä kumpaakaan. Hiuspaniikki ja vaatepaniikki on aina edessä, jos päälle pitää pukea muuta kuin jumppatrikoot ja lenkkarit. Korkokenkien kanssa en kuitenkaan päässyt täysin yhteisymmärrykseen, sillä Lolan 10 minuutin pissalenkki sai jo päkiäni herkistelemään varsin vaativasti. Niimpä heitin korkkarit käsilaukkuun ja istutin jalkaani epäneidikkäät maiharit – kyllä niillä lasilliselle aina pääsee. Linda oli nerokkaasti ennakoinnut tämän kaiken ja venyttänyt omaa lähtöään – ja vähän kaikkea muutakin…

Tapasimme Töölössä, ravintola Sognossa. Päätimme virittäytyä tunnelmaan kotoisasti kuntosalimme kupeessa! Linda oli tilannut kuohuvat ja vaaleanpunaiset macarons mantelileivokset (joita muuten rakastan!). Näin suloisella startilla ei voisi mennä ilta pieleen. Paitsi että takkien valahtaessa tuolille venähti molempien naamat tismalleen samaan aikaan. Naamojen alaspäin venymisestä siirryimme kuitenkin yhteistuumin raikuvaan nauruun. Meillä oli tismalleen sama outfitti! Musta nahkarotsi. Mustat housut. Ponnari. Ai miten niin ollaan hengailtu joskus? Tämän takia pitäisi aina soittaa se perinteinen “mitä sä laitat päälle-puhelu”…

Maljojen kilistelystä suunnistimmekin syömään, jota olimme molemmat odottaneet tottakai koko päivän. Jännitti mihin Linda minut veisi. Olen nimittäin meistä se ravintolafiilistelijä, joka saa usein (öö aina) päättää kohteen ilman vastaväitteitä. Huteja ei tule! Sushi uneksintani osui oikeaan, sillä suuntasimme Korjaamolle Sushi Bar & Wine-ravintolaan, joka on yksi lemppareistani. Tästä arvauksestani huolimatta en kuitenkaan osannut aavistella mitä ilta toisi tullessaan.

Ovessa lukee ”kasvihuone”. Miksi ihmeessä meillä on oma koppi Lindan kanssa? Onko tämä joku tyttöjen super imelä romanttinen dinneri? Vai onko Linda ajatellut etukäteen sitä kuinka aina poikkeuksetta nostamme volyymin liian korkealle ja häiritsemme muita asiakkaita. Olisin ollut tottakai vain otettu ihan molemmista vaihtoehdoista. Kasvihuone kätki kuitenkin sisäänsä YLLÄTYKSEN! 

Dan ei todellakaan ollut keikalla, vaan huusi yhdessä muiden parinkymmenen vieraan tavoin jotain, mitä en kykene muistamaan vieläkään. Ehkä he huusivat YLLÄTYYYS?! Olin saanut kultajuhlani! Oikeastaan kultajuhlat potenssiin kaksi! Emme olleet ehtineet nimittäin pitämään kunnon juhlia viime syksyn voittoni jälkeen. Olin harmitellut tätä moneen otteeseen, mutta totesin siitä olevan jo liian pitkä aika – mutta näköjään voitto EI vanhene!

Tämä oli aivan ihana, ikimuistoinen yllätys, joka liikuttaa minua varmasti vanhoille päivilleni asti. Ensimmäiset yllätysjuhlani ikinä. Parhaat juhlat ikinä. Voin kertoa, että kyllä kannatti lähteä ulos! Kollarit ehti kiskoa jalkaan seuraavana päivänä…

Minussa asuu kyllä pieni vainukoira. Perjantaina hieman ihmettelin miksi kaikki tyypit tuntuvat olevan jotenkin hieman vaikeita ja hiljaisia seurassani. Lauantainen ”mulla on tänään jo menoa illalla”-lause tuntui toistuvan yhä useamman ystäväni kohdalla. Kiran sisko Hanna saattoi olla lopullinen vainukoiran irti päästäjä, sillä Hanna onnitteli minua synttäreideni johdosta (saat anteeksi Hanna<3). Ne ovat vasta huhtikuussa. Minulla kävi mielessä, että nyt on jotain tulossa. Ehdin kuitenkin unohtaa tämän kaiken lauantain siivoilujen lomassa kokonaan. Onneksi sain vaimennettua sisäisen salapoliisini, enkä tarkistanut onko Danilla oikeasti keikkaa vai ei. Oli nimittäin ihanaa aidosti yllättyä! Sydän lensi varmaan kurkkuun saakka.

Siskoni oli murehtinut täytyykö mukaan nakata varavaate, jos satun tallustelemaan sisään niissä tutuissa pinkeissä jumppatrikoissa. Hyvin ne minut tuntevat! Kiitos KAIKKI ihanat tyypit jotka olitte tekemässä illastani ikimuistoisen. Kiitos Dan, joka jaksat olla joka päivä paras mies. Olen pirun onnekas pieni neiti!

Tällaista antifitness elämää 😉 -E