Onko onnellisuus kiinni kiloista?
Mikä ihme siinä on että erityisesti me naiset tukeudumme tuijottamaan vaa’an lukemia ja uskomme sitä vielä täysin sokeasti. Tottakai paino antaa osviittaa esimerkiksi painonpudotuksessa, mutta suurinosa meistä saisi parempia tuloksia (ja fiiliksiä itsestään) ihan ilman sitä vaakaa. Miksi? Se on mentaalipuolen juttu! Aivomme tekee mieletöntä prosessointia asian kanssa vaikka kuinka ajattelisimmekin omassa mielessämme aamuisen vaa’alla käynnin olevan mitätön juttu. Ei se ole sitä koskaan! Ne luvut kummittelevat. Sitten ahdistutaan usein turhaan, kun paino onkin hieman noussut. Paino vaihtelee mm. ihan naisen hormonaalisen kierron vuoksi, tehtyjen treenien ansiosta ja nesteen vaihteluista – syitä riittää! Naisen itsetunnon kohotukselle ensimmäisenä neuvonani olisi unohtaa se vaaka. Aloittaisin mieluummin sillä miltä sinusta tuntuu, onko hyvä fiilis?
Vaikka kilpailenkin, ei ajatusmaailmani ole muuttunut lainkaan tämän asian suhteen. Pidän edelleen kiinni niistä terveellisistä elämäntavoista ja hyvästä olosta. Voin myös paljastaa, että ei tämä kireämpi kunto tee yhtään onnellisemmaksi tai muuta omaa minäkuvaani yhtään mihinkään suuntaan. Se on harhaa ystävät! Elämän onni on ihan muista asioista kiinni, usko pois.
Osaa mietitytti onko kuntoni tarpeeksi kova kisalavoille, kun en ollut postaillut päivittäiseen feediini Instagramissa kuntokuvia. En ihan hiffaa vieläkään sitä juttua itse, mutta ehkä minun ei tarvitse. Peilin edessä ei ole tullut vietettyä yhtään sen enempää minuutteja kuin aikaisemminkaan, olin sitten hieman muodokkaampi tai en. Tottakai kuvissa esiintyy nyt paljon mieluummin niissä sporttiliiveissä kuin silloin, kun ylimääräistä löytyy enemmän – hillun niissä kunnosta huolimatta tykkäsi joku siitä tai ei. Pidän kehostani kuitenkin yhtälailla myös muodokkaampana, eikä se paino ole itseni mittari. Nautin elämästä kilomäärästä huolimatta aina yhtä paljon! Rakastan kehoani joka päivä yhtä paljon. Kisalavoilta on turha metsästää kadonnutta itsetuntoa, se pitää rakentaa ihan jotenkin muuten. 
Tämä kunto on rakennettu kehittymistä varten. Odotan äärinmäisen innokkaana kisakauden jälkeistä aikaa sen vuoksi, että silloin kehitykselle on optimaaliset olosuhteet. Kehittymisen lisäksi kuitenkin tärkeimpänä on se treenaamisesta nauttiminen, joka korostuu erityisesti silloin. Nautinhan minä siitä nytkin, mutta itseään ei pääse haastamaan esimerkiksi painomäärissä dieetillä samalla lailla kuin kuntokaudella.
Kehon muutoksia voi seurata muutenkin kuin vaa’alla ravaamisella tai housujen testailuilla. Otin Inbody-mittaukset ennen kisakauden aloitusta ja nyt viimeiset ensimmäisten kisojen jälkeen. Sieltä paljastui mielenkiintoisia lukuja!
Painoa on lähtenyt 5 kuukauden aikana 6,6 kiloa. Tuloksista voi myös huomata kuinka testien alussa alakropan lihastaso laahasi yläkropan perässä. Nyt lihasmassat ovat tasoittuneet hieman – hienoa koska olen keskittynyt paljon jalkojen voimatasojen kehittämiseen! Olen menettänyt 400 g lihasta tämän aikajakson aikana. “Diettaaminen kuluttaa pois lihasmassaa” -väitteeseen on siis turhaa vedota jos lihakset tuntuvat kovin pieniltä 😀 Dieetillähän on jopa mahdollista säilyttää sama lihasmassa uskomuksista huolimatta! Sen sijaan silkkaa läskiä on irronnut yli VIISI KILOA. Mistä ihmeestä sellainen määrä on lähtenyt?!
Inbody-mittauksissa on varsin mielenkiintoista käydä sopivin väliajoin tsekkaamassa oman kehon muutoksia. Silloin kannattaa valita mahdollisimman luotettava mittauspiste ja käyttää samaa laitetta, sekä kopioida olosuhteet mahdollisimman hyvin vastaamaan edellistä mittauspäivää.
Kehonkoostumuksesta saatava tieto usein motivoi meitä ja antaa toki myös tärkeää tietoa omasta kehostamme! Jos siis jotain haluaa mitata, suosittelen vaa’an asemasta säännöllistä (esim. 1-6 kk välein) suoritettavaa kehonkoostumuksen mittaamista. Inbodymittaus kertoo myös lepoaineenvaihdunnan määrän, sekä viskeraalisen rasvan (sisäelinten ympärillä oleva rasva) määrän kehossasi, joka on varsinainen terveysriski monelle. Saattaa siis motivoida ihan niissä arjen pienissä valinnoissa, jotka voivat olla lopulta terveydellesi suuria. Kaikkien muutosten ei tarvitse, eikä pidä olla niitä ulkoisia.
Loppuun tärkein. Älkää koskaan kuunnelko mitä muut ovat mieltä kehostanne. Ulkoisista asioista ei voi nimittäin kiistellä, sillä kauneus on todellakin katsojan silmissä. Meitä on moneksi, annetaan sen ollakin niin. Vain sillä on väliä mitä sinä itse kehostasi ajattelet! Paino ei määritä yhtään mitään – se ei kerro siitä millainen ihminen olet, tai oletko onnellinen…
Viihtykää kehossanne. Onni ei ole painosta kiinni <3 -E
Takki – Primeboots / Hattu – Gina Tricot / Kengät – Vagabond
Olet kyllä nainen, jolla on elämänarvot kohdallaan ja se huokuu myös ulospäin ja ihan myös tänne ruudun toiselle puolelle.
Kaikkea hyvää sinulle ja jatka hyvän fiiliksen jakamista olemalla vain oma ihana itsesi 🙂
Viivi <3 -E
Aamen <3
Olen suunnitellut meneväni tsekkaamaan kehonkoostumuksen, osaatko kertoa missä sen saisi Helsingissä tehtyä luotettavasti?
Kannattaa googlailla, mutta tiedän että City Gymillä käy tuo laite säännöllisin ajoin ja siellä on mahdollista käydä mittauksissa 🙂 -E
Olen sun kanssa niin samaa mieltä! Vaaka ei ole mikään kiveen hakattu totuus ja samoin inhoan painoindeksiin tuijottamista. Saan jatkuvasti kuulla kysymyksiä painostani ja jopa gynekologilla käydessä gyne saattaa kaivaa bmi-taulukkonsa esiin ja alkaa saarnan. Minä en käy vaa’alla, koska sen lukemat ei ei tuo minulle mitään lisäarvoa elämääni. Myöskin painoindeksit voi mun puolesta työntää sinne minne päivä ei paista. Nautin syömisestä, liikunnasta ja siitä, kun voin huvin. Edes jatkuvat huomauttelut siitä miten “kamalan laiha” olen, ei masenna minua. Sori vaan vaakavahdit ja taulukkotädit! 😀
“Tottakai kuvissa esiintyy nyt paljon mieluummin niissä sporttiliiveissä kuin silloin, kun ylimääräistä löytyy enemmän”
Takerruin vain tuohon “ylimääräistä”, kun omaan silmään sinun kunto näytti ennen diettiäkin erittäin hyvältä, sporttiselta mutta terveeltä. Enkä tarkoita että näytät nyt vähemmän terveeltä -superhyvältä edelleen! Mutta. Minusta on varsin normaalia että naiskehossa on myös rasvaa, eikä sitä tarvitsisi ajatella aina ylimääräisenä ennenkuin se oikeasti sitä on. Toki itsekin treenaan kovasti ja ihailen myös fitnesskilpailijoiden omistautuneisuutta lajille, mutta kun kisakunto on luonnollisesti erilainen kuin offikunto, niin voisiko niitä ajatella kisakuntona sekä normikuntona, jossa ollaan ehkä suurin osa ajasta, ajattelematta kuitenkaan kisakunnon jälkeen noussutta rasvaprosenttia kuvaamassa suoraa kaikkea ylimääräistä? Ylimääräinen kuulostaa negatiiviselta ja sotii positiivista kehonkuvaa vastaan. Tulipa tästä pitkä, noh älä kuitenkaan ota tätä hirveenä paatoksena 😀 tsemppiä Eevi!
Ylimääräistä- ilmaisun arvelen johtuvan siitä, että kehoon varastoitunut rasva on käytännössä katsoen melko ylimääräistä – se on energiaa jota ei ole käytetty kropan ylläpitämiseen tai kehittämiseen vaan se on muodostunut rasvaksi jonnekkin puolelle kehoa odottelemaan huonompia aikoja. Ei siinä sen enempää positiivista kuin negatiivistakaan kun ollaan normaalin rajoissa (kuten kaikessa muussakin). Tietty se on omakohtaista miten asian näkee, ja on toki totta että naisen kroppa tarvitsee optimaaliseen toimimiseen usein korkeamman rasvaprosentin kuin mies mutta se on silti ylimääräistä x)
Tsemiä Eevi kauheasti Lahteen, odotan kovasti että näen sut lavalla siellä. And keep your attittude!! 8) you rock!
Nimenomaan, omakohtaista miten asian näkee. Omaan korvaan “ylimääräistä” viittaa siihen että sitä ei saisi olla, mutta mitä jäisi jäljelle? Ai niin, toki kisakunto. Mutta ymmärrän kyllä käsitteen molekyylitasolla, energian tuotannon ja käytön kannalta. Lähinnä ajattelin asiaa psykologian näkökulmasta, kun paljon puhutaan roolimalleista ja nuorille muodostuvista ulkonäköpaineista. Mutta niin kauan kuin sitä ylimääräisen läsnäoloa ei pidä ongelmana niin eipä siinä mitään!
Juurikin näin! En missään tapauksessa tarkoita ilmaisuani negatiivisena tai vähättelevänä – olin tosiaan siinäkin kunnossa tyytyväinen itseeni 🙂
Rasva on naiselle jopa välttämätöntä ja mielestäni jopa suotavaa sopivissa määrin. Kiitos mielettömästä tsempistä, kohta mennääääään <3 !!!! Ps. muista huutaa ja tule vetäisemään hihasta kisan jälkeen -E
“onko onnellisuus kiinni kiloista?”, “vaaka ei määritä sinua ihmisenä, arvoasi”, “rakasta itseäsi ja kehoasi juuri sellaisena kuin se on, ei vaa`an lukeman muukaan”, “älä ole kiinni vaaàn lukemissa ja käytä vaakaa, se ei kerro sinusta ihmisenä mitään” VAAN SEN SIJAAN “kannattaa käydä säännöllisesti mittauttamassa kehosi koostumus inbody mittauksessa! se kertoo todellisen tilanteen ja määrittää arvosi: minkä verran rasvaa, lihasta, missä ja mikä muutos on tullut tai olisi tarvis. Inbody mittaus ja kehon arviointi tarkemmin vasta todella kertoo, mitä sinun kannattaa itsesti kanssa tehdä ja kannattaako olla tyytyväinen ja onnellinen”.
Huh huh, uskon, että kovasti yrität puolustaa itse itsellesi, ettei kisaaminen ja diettaaminen olisi mitenkään sairasta tai epämiellyttäviin arvoihin pohjaavaa itselläsi eikä se olisi vaikuttanut itseesi mitenkään, fyysisesti tai psyykkisestikkään. Mutta tuossa fitnessin, dietin, salitreenin ja ruokavaliopläräyksen ohella kyllä sumentuu todellinen ajatus siitä, mikä on merkityksellistä ja mikä ei. Sitä et välttämättä itse tästä(kään) tekstistä huomaa tai suostu huomaamaan. :/ Toivottavasti joskus.
pakko oli lukea uudelleen koko postaus, mainittiinko tollaiset asiat oikeesti (edes rivien välissä) vai olenko lyönyt pääni johonkin. No juuh, ei löytynyt. Ei inbody-mittauskaan varmasti kata ihmisen pääkopan sisältöä: onko sinut itsensä kanssa, onko onnellinen ja voiko olla tyytyväinen omaan kroppaansa, onko positiivisella mielellä vai tunteeko tarvetta kommentoida internetissä negatiivisuuksia. Vaaka sekä inbody mittaukset ovat tärkeitä välineitä niille jotka ovat kehosta ja sen muokkaamisesta kiinnostuneita, mutta vaaka kertoo vain kovin vähän nykyteknologiaan ja sen pystyvyyteen nähden.
Tietenkään, jos ei ole erityisen kiinnostunut vaikuttamaan oman kroppansa toimivuuteen tai ulkonäköön, voi olla erittäin tyytyväinen ilmankaan minkäänlaisia mittauksia tai puntarointeja. Hyvä olo ja onni lähtee, kuten Eevi totesi, aivan muualta kuin mittanauhasta tai vaa’asta.
Ehdottomasti hyvä kommentti ja puhut asiaa Eveliina 🙂 Tiivistit nätisti omia ajatuksiani! -E
Tuskinpa Eevi nyt varsinaisesti tarkoitti Inbody-mittausten määrittävän kenenkään arvoa yhtään enempää kuin mitä se vaa’an lukema määrittää. Karu totuus nyt vaan on se, että suurin osa meistä muijista on saatu aivopestyä siihen uskomukseen, että ainakin osittain meidän arvomme on sidoksissa johonkin lukuun – yleensä niin että vaa’assa, vaatekoossa, kengissä ja mittanauhassa sen tulisi olla mahdollisimman pieni, ÄO-testeissä ja kuppikoossa mahdollisimman suuri, koska naisethan on surkeita matikassa eikä itse asiassa osaa päättää mitä ne oikeestaan haluaa. Sen sijaan että tuijotetaan niitä pro-ana-sivustojen määrittämiä bmi- ja painopyrkimyksiä, olisi viisaampaa oikeasti katsoa enemmän mitä se kroppa sisältää, varsinkin jos ja kun treenaa ja tavoittelee lihasmassaa. Sitä ei vaaka kerro, eikä myöskään bmi, koska lihashan painaa läskiä enemmän, ja luulen että tämä oli myös Eevin pointti.
On oikeasti hienoa jos ja kun on ymmärtänyt tällaisenkin asian jo Eevin ikäisenä, ja ennen kaikkea on hienoa että nykyään ei halutakaan enää pyrkiä mihinkään luurangon laihaan tavoitteeseen vaan on enemmän mahdollisuuksia miettiä millainen nainen haluaa olla. Toiset haluaa olla pieniä ja hoikkia, toiset taas haluaa paljon lihasta, ja toisia ei kiinnosta kumpikaan, ja se on ihan ok. Henkilökohtaisesti tykkään siitä ettei kukaan enää kuittaile leveistä hartioista, kuten vielä 10v sitten kuittailtiin (paitsi jotkut kuikelomiehet, joita risoo kun mulla on enemmän lihasta kuin niillä) ?
Kiitos Minttu – sinäpä sen oikein näppärästi tuohon tiivistitkin, ihan loistavalla tavalla vielä 🙂
Meitä naisia nyt sattuu kiinnostamaan tämä aihe ja asia, vaikka osa ei sitä haluaisikaan myöntää itselleen. Jokainen saa ja jokaisen kuuluu olla sellainen josta itse nauttii eniten, oli se malli sitten y tai o! Jos treenaa tavoitteellisesti, on usein kunnon seuraaminen hyvin olennaista ja jokainen haluaa siinä kehittyä johonkin suuntaan jonka itse näkee itselleen tärkeäksi 🙂 -E
Hei, E
Mielestäni toimit todella hienosti kun et julkaissut kuntokuviasi. Keskeneräistä työtä ei kenenkään pidä arvostella. Ulkoapäin ei kenenkään tarvitse asettaa sinulle “paineita” tai alkaa spekuloimaan tilannetta. Etenkin kun oli kyseessä ensimmäiset kisasi, ilman noita kuvia sait valmistautua ja keskittyä ehkä hieman rauhallisemmin ja tehokkaammin. Loistava saavutus jo Jyväskylässä. Tsemppiä, voimia, hymyä ja halaus viimeiseen rutistuksen kohti Lahtea. ❤️ Se sulla on paikallaan.
Kiitos ihana Johanna <3 Kyllä tästä sai taas voimaa lisää!! Lahdessa rokataan! -E
Motivoiva kirjoitus! Onnea menestyksestä kisoissa! Saako udella missä lukemissa rasvaprosenttisi huitelivat ennen dieettiä ja sen jälkeen?;)
Täälläkin kiinnostelis lukemat 🙂
Miksi?
utelias kun on 😀 olis kiva kuulla kehonkoostumuksesta ja sen muutoksista esim dietin aikana kun eihän tuo vaa,an lukema tai pudonnut paino mitään kerro 🙂
Kiitos paljon Ellu 🙂 En niitä tänne halua julkaista monestakaan syystä. Minulla on niin paljon nuoria lukijoita, etten halua heidän lähtevän sooloilemaan näillä yksilöllisillä tiedoilla, ymmärrät varmasti hyvin mitä tarkoitan. Turvallisuuskysymys siis lähinnä -E
Kirjoituksessasi on tosi hyviä pointteja. Itse olen kasvanut perheessä, jossa veljeni ja siskoni ovat aina haukkuneet läskiksi vaikka minulla ei ylipainoa ollut, olin ehkä vähän pyöreähkö ennenkuin ne naisten muodot tulivat esiin 😀 nykyään haukkumiset eivät kiinnosta pätkääkään koska tiedän että sitä läskiä ei nyt niin paljon ole, olen normaalipainoinen ja harrastan salia. Ymmärtäisivätpä sisaruksenikin tämän asian että jos on isot jalat tai kädet niin niissä voi olla myös lihasta eikä läskiä. Olet inspiroiva bloggaaja! Olen saanut uutta puhtia omaan terveelliseen elämäntapa remonttiin 🙂
Moikka jenni,
Ihan mieletön asenne! Just näin 🙂 Onneksi sillä ei ole mitään väliä mitä muut meidän kehosta ajattelevat, vaan tärkein on nimenomaan se mitä me itse
tunnemme ja ajattelemme! Liikkuminen ja terveelliset elämäntavat vahvistavat ja voimistavat minäkuvaa positiivisesti! Kiitos kauniista sanoista <3 Tsemppiä treeneihin -E
Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa ja herranjestas sulla on asenne enemmän kuin kohallaan. Itsekin treenaan kovasti enkä ole pois sulkenut jos vaikka itsekin lähtisin kisaamaan bikiniä kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta nimenomaan samalla meiningillä millä sä oot siihen lähteny! Tuntuu että on vaikea selittää muille ettei fitness ole välttämättä itsensä kituuttamista, että luullaan sen pyörivän vaan siinä itsekurissa ja jatkuvassa “dieetti tilassa”. Oma hyvinvointi on aina etusijalla ja se on tärkein lähtökohta! Ihana lukea tälläistä blogia! Sä jos joku osaat pukea samat ajatukset mitkä mun päässä pyörii oikeeseen muotoon. Kaikkea hyvää sulle Eevi <3
Kiitos ihana Maria <3 -E
Ihanat farkut kuvissa! Mutta joo. Samaa mieltä vaaka-asian kanssa, tuollaiset kisaprojektit on sit asia erikseen. Viisaita sanoja (-:
Todella hyvä kirjoitus Eevi! Mielestäni terveydenhuollossakin liikaa tuijotetaan vaakaan. Painon pudotus on mielen asia. Elämän tapa muutos on mielen asia. Painon pudotuksessa pitäisi mielestäni enemmän keskittyä siihen semmoisen liikuntatavan ja ruokailutavan löytämiseen mikä itsestä tuntuu hyvältä. Näin saavutetaan pitkäaikaisia tuloksia. Jatka samalla asenteella Eevi!
T. terveydenhoitaja
Sinäpä sen sanoit Anu – ihan samaa mieltä 🙂 -E
Ihan huippu postaus! Sulla on kyllä asenne kohillaan! Onnea vielä mahtavasta kisasuorituksesta, oot kyl huippu mimmi!<3
Kiitos superisti Elisabet <3 -E
Oli pakko tulla sanomaan sulle, että oot ihan älyttömän inspiroiva ihminen ja oon saanu sun kisaprojektin aikana itsellenikin sellaisen fiiliksen, että kovalla työllä voisin itsekin saavuttaa vaikka ja mitä, kunhan tahto on vaan kova! Ihailen sun asennetta ja positiivisuutta! Onnea mahtavasta kisasuorituksesta ja tsemppiä tuleviin kisoihin! Oot super! 🙂
KIITOS <3 Tsemppiä sinne ja asenteella voi saavuttaa oikeasti ihmeellisiäkin asioita -E
Mahtava kirjoitus!! Itselläkin tuppaa välillä unohtumaan, että se onnellisuus ei lähde siitä painaako 57 vai 59 kg.. Eikä sitä onnellisuutta kannata rakentaa kenenkään tai minkää varaan. Vaan opetella olemaan oikeasti onnellinen..
Olisi kiva lukea, että miten ihmeessä olet onnistunut kaiken tekemisen sisällyttämään kalenteriisi? Sinulla on kuitenki uusi koti ja remontti, poikaystävä, koira, työt ja omat treenit. Itse koen ajankäytön haasteellisena kun pitää miettiä et mihin väliin on järkevintä sijoittaa treenit ja milloin pitäisi levätä ja paljonko kannattaa treenata. Tuo lepoasia onkin tainnut hieman jäädä ja kaikki vinkit otetaan vastaan. 😀
Olet niin ihanan inspiroiva ihminen Eevi!! <3
Moikka Niina,
Just näin! <3 Jos on hyvä olla, on hyvä olla – oli paino mitä tahansa.
Voi kuule kyllä sitä välillä itsekin pohtii että miten ehtii kaiken mutta kalenteriin kun kirjoittaa ja aikatauluttaa asiat niin saa sen arjen pyörimään yllättävänkin ok:sti. Sitten jos tuntuu että väsyttää hulluna niin karsii sieltä sellaisia "turhia" menoja vaan rohkeasti. Keho tietää kyllä milloin on aika pysähtyä! Kiitos kivasta palautteesta, teitä tarvitaan -E
Hoikan kauniin naisen on niin helppo puhua itsensä hyväksymisestä :/ Kaunis teksti toki.
Sama tuli mieleen.
Itse lihoin muutamien vuosien aikana n.12kg, jolloin olin jo ylipainon rajoilla. Nyt olen onneksi saanut ylimääräset pudotettua. Tällä hetkellä olen kanssasi samaa mieltä. Kuvittelen, että olisin yhtä tyytyväinen vaikka satakiloisena. Mutta siinä vaiheessa kun olet oikeasti pullukka, niin ymmärrät ettei se ihan niin mene. Ei ainakaan mulla! Tiedän kyllä, että jotkut osaa olla tyytyväisiä kehossaan lihavina, enkä todellakaan nää kenenkään toisen ylipainoa rumana tai pahana. Omalla kohdalla se vain häiritsee ja pahasti. Olo oli aivan kamala niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Mutta tietenkin jos puhut tässä vain omassa luokassasi painon merkityksestä niin asia on erikseen. Se tuskin niin paljoa vaikuttaa että oletko hoikka vai hoikempi. Eri juttu kun on kyse isommasta läskimäärästä 😀
Ei voi taaskaan muuta sanoa, kun että sä oot nainen kyllä sisältäkin yhtä kaunis kun ulkoa. Mikä teksti taas…<3 Kiitos.
essi-bltn.blogspot.fi
Voi Essi <3 Ihana olet!!! Piristipä paljon -E
Hyvä kirjoitus, mutta pisti silmään kun puhuit kiristyneestä kunnosta. Sarjasi taso oli aika kehno ja sinä pehmeä, ei olisi menestystä tullut pidemmissä luokissa. Mutta kauniilta näytit, missiltä. 🙂
Asiatekstiä Eevi! On todellakin tänäpäivänä mediasta tulvivien kauneusihanteiden ohella haasteellista olla tuijottamatta sitä vaakaa, vaikka eläisikin terveellisesti ja treenaisi. Se vaaka vain on jotenkin jäänyt mittariksi siitä, että oletko sopivan kokoinen. Omalla kohdallani vaaka hidasti kehitystä, en pystynyt hankkimaan lihasta, kun lukemien nouseminen vaa’assa vain hirvitti, eikä se ole kumma, koska BMI:täkin joka suunnalla tuputetaan. Ne vain jäävät alitajuntaan ja sieltä vaikuttavat. Teinkin päätöksen siitä, että heitän vaa’alla vesilintua ja mittareina minulla on jatkossa mittanauha ja oma olo. Kehityksestä sai kertoa myös se, lähtevätkö lihakset erottumaan aiempaa heikommin vai paremmin. Tuo Inbody-mittaus on kans tuttua, mutta kuten alkuun sanoitkin siitä, että lukemat eivät kerro aina kaikkea, en usko niiden kertovan totuutta myöskään Inbody-mittauksessa. Eivät ne ole 100% luotettavia, kuten viittasit vaakojen kohdalla, myös kehon koostumusta tarkisteltaessa vaikuttaa mm. kuukautiskierto.
Lopuksi: empäs tule sinua Oulussa näkemään, kuten arvelinkin; heittämällä Lahteen 😉 Onnea siitä ja tsemppiä valtavasti äsämmiin! (Tulosta en uskalla veikata kun Oulun karsinnat on vielä edessä :D)
Kiitos 🙂 Tosiaan Inbodystä voi saada hyvää osviittaa, mutta tulokseen tosiaan vaikuttaa kuukautiskierto, mittaus olosuhteet, laite jne.
Kiitos superisti luotosta ja tsempeistä 😉 SM here I come!! BOOM -E
Löysin blogiisi keväällä fitnesspäiväkirjojen ansiosta. Syy oli naurusi! Rakastuin valloittavaan naurusi heti 😀 olenkin monesti meinannut kommentoida asiaa, mutten ole eestyny. Siispä: siulla on aivan ihana nauruääni, oikein semmonen riemukas ja kuuluva!! Muutenkin tunnut hyvin järkevältä ja määrätietoisesta naiselta, jolla on jalat maassa.
Nyt varsinaiseen palautteeseen. Lueskelen blogiasi silloin tällöin, en voi sanoa olevani aktiivinen lukija. Olen itse ihan tavallinen 23v normaalipainoinen tyttö joka ei ole oikeastaan koskaan varsinaisesti nauttinut liikunnasta. Olen enemmänkin sohvalla viihtyvä (nytkin kissa vieressä tv:n äärellä.. :D). Olen kuitenkin viime aikoina motivoitunut käymään salilla ihan eri tavalla kuin ennen. Voimatasot onkin jo muutaman viikon takaisesta nousseet ja kai sitä lihastakin on tullut. Kuitenkin eilen käydessäni vaa’alla oli lukema korkeampi kuin koko elämäni aikana. Vaikka tiedänkin olevani normaalipainoinen niin kyllähän se harmittaa, etenkin kun sitä olettaa että kiloja olisi pikemminkin tippunut kun on tullut treenattua enemmän. Siitä sitten järkyttyneenä suihkuun.. Parin tunnin päästä asia kyllä nauratti. Olen edelleen samaa vaatekokoa ja peilistä katsoo ihan samannäköinen tyttö, hauis tosin saattaa olla jopa kasvanut. Halusin siis vain sanoa, että vaaka on todellakin itseni pahin vastustaja. Etenkin itsensä vertaaminen muihin on myös ongelma. Asioita ei pidä ottaa niin kirjaimellisesti (mm. Luettuani FitBody 5/2015 painosi dieetille lähtiessä, tunsin itseni isoksi painaessani pari kiloa enemmän ja ollessani sinua tod. näköisesti lyhyempi)..
Meistä jokainen kaipaa terveitä roolimalleja ja tuntuu että sie olet sopiva miulle. Instapäivityksisyäsi huokuu myös positiivisuus. Jatkossa kun itselleni sattuu näitä huonompia päiviä niin pitää vaan tulla tänne blogiin lukemaan. Palautteesta tuli nyt oikea vuodatus, pahoittelut siitä! Pajoitteöut myös mahdollista kirjoitusvirheistä, kiitos autocorrect. Mukavaa syksyn jatkoa ja menestystä Expoille!
Kai tajuat ettei “muutaman viikon” treenaamisella lihakset voi kasvaa edes yhtä kokonaista kiloa? Todennäköisesti vielä tuossa vaiheessa painon nousu on esim. nesteen kertymistä.
Moikka Ellu,
Ihana palaute, kiitos! <3
Ihan super upeaa kuulla että motivaatiopiikki on iskenyt sinnekin – lihas ei kasva muutamassa viikossa, eikä se läskikään kerry niin nopeasti. Syynä voi tosiaan olla nesteet kuten joku olikin sinulle vinkannut. Ei sii shätää, treenaamisesta ei liho ellei sitten ala syömään todella eritavalla ja yli kaloritarpeen 🙂 Toivottavasti punaisena lanakanasi on ja pysyy liikunnasta saatava ilo ja energia!!
Muista myös että paino on TODELLA yksilöllinen asia, eikä sitä voi verrata toiseen vaikka senttimäärät kohtaisivatkin. Kiitos kauniista sanoista, pidä leuka ylhäällä ja nauti liikkumisesta äläkä hyvä tyttö stressaa noin paljon ulkonäöstäsi <3 Muista että paino on viimeisin asia mistä kuuluisi stressata – jos olo on hyvä, on sillä lopulta ainoastaan merkitystä -E
Itse olen lihonut lähivuosina yhteensä 10 kiloa (ellen enemmänkin) ja vaikka aluksi olikin rankkaa, olen nyt tavallaan sinut itseni kanssa. Ylimääräistä löllöä toki on ja kunto aivan… tosi huono. Enkä oli siinä mielessä tyytyväinen, että olo on mikä on. Kuitenkaan en jää kotiin pimeään nurkkaan itkemään että yhyy olen lihava 😀 Lähden liikkeelle. Muutan elintapojani minulle sopivilla tavoilla, minulle sopivaan tahtiin. Opettelen syömään aamupalaa. En anna itseni tulla nälkäiseksi, pienennän annoskokoja… kävelen vähän enemmän. Hiljaa hyvä tulee.
Täällä jotkut kommentoi, että hyvä on laihan puhua itsetunnosta. Ei laihatkaan aina pidä itseään kauniina, eivät tunne oloaan hyväksi. Joku voi mielestään olla liian laiha, toinen ruma muuten vaan, kolmas inhoaa polvessa olevaa pisamaa… ei ole väliä millainen on, pääasia on että rakastaa omaa kehoaan ja tuntee olonsa hyväksi. Arvostaa sitä, että se on ainoa keho jonka (ainakin tällä hetkellä) saa käyttöönsä.
Terve, hyvä olo on kaiken perusta! Sulla Eevi huokuu hyvä olo teksteistä, siksi niitä on niin kiva lukea. Itse olen kaukana mistään fitness kisoista, kaukana edes kuntosalilta (okei, 500 metriä….) mutta silti luen näitä mielelläni 🙂
Kiitos näkökulmasta – todella hyvää asiaa! 🙂 Olen kanssasi niin samoilla linjoilla.
Kiitos ihanan piristävästä palautteesta ja tarinasta – pörröinen <3 -E
Moi Eevi ja kiitos kivasta blogista!
Käyn silloin tällöin lukemassa onko tullut jotain itselle sopivia vinkkejä kun olen innostunut myös kuntosalilla käymisestä. Tavoitteena tosin ei ole mikään kisailu ja äärirajoille vienti vaan mukava harrastus ja samalla kroppa senkun muokkautuu paremmaks.:)
Tykkään sun tavasta kirjottaa ja yleensä myös kirjoittamistasi aiheista. Ja myös siitä monien kehumasta positiivisesta asenteesta. Toki jos elämässä on kaikki palikat kohdallaan niin onhan sitä helpompaa olla positiivinen. Mutta se on hienoa, että sinulla on niin!
Ainut jos täytyy jotai negatiivista sanoa niin olen pettynyt siihen, että olet myös aikoinaan hankkinut silikonit. Toki nykyään fitness-kilpailijoilta niitä varmaan edellytetään mikä on todella surullista jajärkyttävää. Itse luulin, että olet vaan erittäin hyvät geenit omaava tapaus, mutta kisoista otetut kuvat paljasti todellisuuden. Tosi harmi, että nykyään silikonirintoja pidetään normaaleina vaikka ne ovat kaukana normaalista ja terveellisyydestä. Mutta kukin tyylillään! Onnea tuleviin kisoihin!:)
Moikka Jenni,
Kiitos palautteesta 🙂 Minusta tämä silikoniasia on jokaisen oma henkilökohtainen asia, jonka taustoja ei tiedä ulkopuoliset.
Haluaisin myös korjata, että fitness ei missään tapauksessa edellytä silikoneja, eikä ole ollut itselleni millään tavalla syy niiden hankkimiseen.
Ne ovat olleet siinä vuosia, eivätkä ne vaikuta siihen millainen ihminen olen. Todella ikävää jos koet silikonien määrittelevän minua jotenkin eritavalla ihmisenä, mutta jokainen saa olla mitä mieltä itse haluaa. Minä en omien henkilökohtaisien syiden vuoksi ole koskaan katunut päätöstäni millään tasolla – ehkä siksi että koen asian olevan omaa hyvinvointiani ajatellen tärkeä, enkä koe sen vaikuttavan millään tavalla negatiivisesti elämääni vaan päinvastoin.
-E
Ihana postaus :)! Itsekin olen huomannut ettei se vaa’an tuijottaminen auta mitään vaan hyvä olo treenin jälkeen! Tsemppiä sulle viimeiseen rutistukseen ennen kilpailuja! 🙂
Hyvä meininkin J! 🙂 Kiitos kovasti <3 -E
Mun pitää vielä kommentoida tota että laihan on helppo puhua tyytyväisyydestä itseensä. Voi kun tekis mieli julkaista omia kuvia muutaman viime vuoden (7 vuoden, jos tarkkoja ollaan) ajalta, joissa mä olen laiha, 45kg ja ihan luikku. Olinko tyytyväinen itseeni? En. Tän päivän kuvissa olen, vaikka painoa on 13kg enemmän, ja vaikka osa siitä on lihasta, niin on siinä sitä rehellistä rasvaakin ihan hyvin ? niissä vanhoissa kuvissa mä näytän melkein sairaalta, vaikken ollutkaan sitä sen enempää kuin nytkään, ja vaikkei tän päivän kuvat ole vielä sitä mitä haluaisin niiden olevan, niin ne on paljon paremman näköisiä. Ja nämäkin kilot on tulleet loppujen lopuksi suht lyhyessä ajassa kahden viime vuoden aikana. Ainakaan mulla ei se laihuus tuonut iloa, onnea eikä edes tyytyväisyyttä itseeni, enkä usko että se toisi sitä oikeasti kellekään.
Kiitos Minttu tarinasi jakamisesta 🙂 Mielestäni tämä oli varsin positiivinen muutos <3 -E
Ihana <3