Pää kuntoon ja paino kuriin

*Sisältää mainoslinkin

Mietin paljon sitä, kuinka ruokavaliot voivatkaan muuttua yhden elämän aikana. En tiedä löytyykö tältä planeetalta kovinkaan montaa ihmistä, joka ei olisi koskaan noudattanut yhtäkään ruokavaliota. Treenimuodot vaihtuvat, mutta niissä olemme paljon systemaattisempia. Dieetit ovat kovassa huudossa edelleen, vaikka niiden aikakausi minusta onkin osittain ohitse. Halutaan hyvää oloa tinkimättä elämän nautinnoista! Ei kituuttamista, painon kyttäämistä, tai ruokien punnitsemista.

Kun aloitin työni Personal Trainerina kuutisen vuotta sitten, oli fitness tuloillaan isosti ja salitreeni valtavassa nosteessa. Jokainen tavallinen liikkuja alkoi vähitellen nostamaan treenimääriään ja syömään gramman tarkasti. Rahkaa meni ja ruokavalioista haettiin tarkkoja lukuja ja salitreenistä maksimaalista lihaksen poikkipinta-alaa. On mahtavaa, kun on nähnyt alan kehityksen ja kirjon. Sitä myötä on myös päässyt kokeilemaan jos jonkinlaista ruokavaliota ja treeniä niin urheilijana, kuin harrastelijanakin. Se mistä olen kuitenkin koko ajan varmempi on, että me tulemme palaamaan vähitellen tuolta hypestä siihen, mikä toimii aina. Kukaan ei enää halua näyttää hyvältä hetken aikaa, vaan jokainen tuntuu kaipaavan vain tasapainoista, hyvää oloa. Enää ei tarvitse pumpata hauislihasta, tai pelkkää pakaraa. Kukaan ei myöskään jaksa asua salilla, tai syödä aina vain ohjeen mukaan. Me halutaan nimittäin nauttia elämästä tinkimättä siitä, että näytämme hyvältä ja voimme hyvin.

Dieetit ovat myös muuttuneet ja hyvä niin. Nopeilla muutoksilla on edelleen paikkansa, mutta vastuu on viimein ymmärretty ja sitä kautta myös se, millä keinoin ja miksi jotain kannattaa tehdä. Liputan aina hyvinvoinnin puolesta ja siksi olen tehnyt työtäni hyvin eri tavalla, mitä olin joskus aikojen alussa ajatellut. Haluan muuttaa ihmisen ajattelun, en sitä montako grammaa hän syö päivällisellä riisiä. Koska aina kun pääsemme kiinni ajatteluun, pääsemme kiinni toimintaan. Tuon kaiken pohjalla makaa meidän jokaisen henkilökohtainen arvomaailma ja sieltä kumpuavat motiivit. Kun näihin tartutaan, ei tarvita enää uusien ruokavalioiden kokeilujaksoja, vaan ainoastaan oman motivaation ruokkimista! Eväät tarvitaan onnistumiseen vain kerran, sillä resepti on aina sama.

Vääristä syistä on myös vaikea ponnistaa. Siksi syyt epäonnistumiselle ovat itseasiassa päivänselviä, eivätkä vain sitä, ettei olisi tarpeeksi motivaatiota, tai itsekuria. Ehkä näiden syiden vuoksi päädyin kouluttautumaan lisää. PT:n tutkinto mahdollisti jotakin, mutta siitä jäi uupumaan ehkä se ydin vahvuuteni; kuulla ihminen. Life Coaching lähestyminen sisäisestä maailmasta käsin on tuonut enemmän muutoksia ja onnistumisia kuin yksikään PT valmennus yksinään. Monet PT:n opit jäävät, kun valmennus loppuu. Toki se on usein hyvän alkua, mutta se ei riitä pitämään monia meistä pinnalla. On otettava huomioon tunteet, sillä emme ole koneita. On löydettävä jotain paljon syvempää tarttumapintaa, joka jättää jäljen muualle kuin pakaran ulkomuotoon.

Yksikään ruokavalio jota olen itse noudattanut ei ole tuonut olotilaa, jossa olisin ollut tyytyväinen, stressitön, tai tasapainossa. Aina on ollut jokin pielessä, haluttu lisää, tai pahimmassa tapauksessa palattu vanhaan. Yksi asia mistä halusin eroon, kun päätin lopettaa fitneksen oli, etten haluaisi ruoan määrittävän arkeani. Halusin määrittää itse arkeni kulun. Halusin päättää itse ja kuunnella kehoani. Aluksi en kuitenkaan osannut ja olin monta vuotta enemmän, tai vähemmän hukassa. Kroppa oireili, jota pää seurasi, koska ei tiennyt muusta. Oma liiallinen ruoan ja treenien syynäämiseni syntyi viattomasta kiinnostuksesta, joka kehittyi eteenpäin pakkomielteeksi. Maailma kaatui kovin helpolla, jos ei syystä tai toisesta onnistunut noudattamaan omaa ohjelmaansa. Sitä alkaa huomaamattaan ajautua linjalle, joka on kovin ehdoton. Se muuttuu totuudeksi. Sitä asettaa itse itselleen tarpeettomia rajoituksia ja stressiä. Liikunnan ja ruokavalion ei tulisi näitä nimittäin mukanaan tuoda, ei ainakaan ellet ole urheilija.

En ole noudattanut yhtäkään dieettiä moneen vuoteen. Silti jos katson itseäni peilistä, näytän hyvinvoivalta. Näin valtavasti aikaa ja vaivaa viiden vuoden ajan. Nyt kun teen kaikkein vähiten mitään suunniteltua, saan kaiken mitä silloin jahtasin. Hullua eikö? Kuinka ihmismieli voikaan mennä niin harhaan. Kuinka helppoa on omistautua johonkin ja uskoa yhteen totuuteen. Asiat voi siis todellakin tehdä monella eri tavalla ja silti saavuttaa saman lopputuloksen – myös vähemmällä.

Tänä päivänä syön kaikkea, mutta luontainen rytmini toimii viikonpäivät periaatteella aika lailla omalla painollaan. Yleensä viikolla syön terveellisesti, mutta en laske kaloreita. Syön fiiliksen mukaan hiilareita, kasviksia, marjoja, hedelmiä ja hyviä rasvoja. Ruokavaliossani ei ole juurikaan maito- tai viljatuotteita, mutta siedän niitä. Viikonloppuisin jos tekee mieli syön myös herkkuja, mutta enää en koukutu niistä, vaikka kovan sokeripiikin jälkeinen päivä aina tahmea onkin. Enää ei ole pakko vetää kaksin käsin koska voi. Enää ei tarvitse syödä mitään, jos ei tee mieli. Eikä tarvitse ylipäätänsä syödä, vaikka viimeisestä ateriasta olisi 2,5 tuntia. Säännöllisyys ja hyvät valinnat tulevat jo selkärangasta, kun haluaa voida hyvin joka päivä.

Joskus mietin herkkuvalintojani ravintoprofiili edellä, joskus en. Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä valitsen ne usein fiiliksen mukaan. Tärkeintä itselleni on se, ettei mitään pakkoa mihinkään suuntaan enää ole ja se näkyy ehdottomasti koko kehossa. Kalorit ovat edelleen myös puhdasta matikkaa, vaikka ravintoaineet paljon hyvinvointia edistävätkin. Jos painosta puhutaan kahdella asialla on väliä; määrällä ja laadulla. Keho rakentuu siitä mitä syömme ja kuinka paljon syömme.

Proteiinipitoinen jäätelö pitää paljon kylläisempänä, kuin tavallinen kermajäätelö, jonka vuoksi useasti sen vähän automaatiolla valitsenkin. Se ei aiheuta samanlaisia heilahteluita verensokeriin, kuin perinteiset herkut. Lohilon ihanissa jäätelöbokseissa on vähän rasvaa ja hiilihydraatteja, sekä paljon proteiinia ja kuitua. Siitä ei myöskään tule huonoa oloa sen paremman ravintoprofiilin vuoksi, joka on itselleni aika oleellinen juttu usein. Terveellisempi vaihtoehto voi olla paikallaan (varsinkin jos makuelämyksestä ei tarvitse tinkiä). Nämä ovat heittämällä parhaat paremman ravintoprofiilin jätskit mitä löytyy! Monille terveellisempi valinta on myös sellainen, ettei niistä pode huonoa omaatuntoa, mitä taas perinteiset sokeri/rasvaherkut voivat laukaista. Näin kesällä kannattaa pohtia missä voi aidosti valita itse toisin? Sen ei tarvitse olla sama kuin kaverilla.

Jokaisella meistä on omat motiivinsa valita arjessa, ootko miettinyt mitkä on sun? Ainakin itselläni herkkujen syönti voi olla toisinaan tapa, kuten esimerkiksi leffassa, tai syntymäpäivillä. Olen kuitenkin huomannut kuinka monesti voisimme oikeasti valita sen paremman vaihtoehdon ilman, että edes huomaisimme asiaa. Emme siis koe jäävämme mistään paitsi ja niin sen minusta kuuluisikin herkuttelussa mennä. Meillä on niin paljon vaihtoehtoja, jos vain haluamme nähdä ne selittelyjen sijaan.

Koulutukseni tuntuvat tukevan toisiaan päivä päivältä vain enemmän. Lähestyn kaikkea aika eri kulmasta, mitä tein urani alussa. Myös maailma on muuttanut minua ja koko alaa. Siitä mistä olen kuitenkin edelleen samaa mieltä kuin kuusi vuotta sitten on se, että ykkösenä tulee aina hyvinvointi. Ei keinolla millä hyvänsä, vaan keinoilla, jotka ovat kullekin meistä mahdollisia. Mitä lähempänä arkista toimintaa kaikki on, sen varmemmin muutos tapahtuu. Ei siis tarvitse elää kuin huippu-urheilija ollakseen elämänsä kunnossa. Ruokavaliot on alunperin luotu urheilijoille, joiden suorituskykyä halutaan parantaa ja vahvistaa. Jos mietimme, mitä tämä käytännössä tarkoittaa meille tavallisille liikkujille, niin ei ainakaan yhtäkuin. Meille arjen valinnat muodostavat suuren kokonaisuuden, joka on yhtäkuin terveys ja hyvinvointi.

Yksikään ruokavalio ei takaa hyvää oloa, tai terveyttä. Se, että noudattaa jotakin treeniohjelmaa, tai ruokavaliota, ei ole hyvinvointisi takuu, jos et voi sisäisesti hyvin. On siis hyvä pohtia; peitätkö jotakin muuta ongelmaa tarttumalla kiinni aina uuteen ruokavalioon? Osa pakenee tunnesyömistä ruokavalion, tai treenin kautta. Tällöin ongelma ei useinkaan poistu, vaan se vaimenee, tai jää taustalle kytemään. Monen dieettaajan elämään löytyisi siis vastaukset ja ratkaisut oman elämänsä kuntoon sisältä. Ohjeet ovat hyviä starttiin, mutta pystytkö pinnalla jos et sisäistä valintojasi? Jos olet valmis ottamaan vastuu ulkoisesta toiminnastasi, miten se eroaa sisäisestä ajattelustasi?

Se mitä ajattelemme itsestämme heijastuu kehoon ja kaikkeen tekemiseemme. Jos korvien välissä ei ole kaikki tasapainossa, on todella vaikea pitää itsestään minkä muotoisena, tai painoisena tahansa. On hyvä löytää oman elämän oikeat kompastuskivet, jota kautta avautuu nopeasti montakin solmukohtaa. Tie on auki, sitten vain hanaa! <3

Love, Eevi

Kuvat – Puurovisuals